Kissamaan nokiaton ihmisflipperi

Moro! Mä olen tuon ihmisen esimies ja tän kukkulan kuningaskebardi. Kuten ylläolevasta kuvastani näkyy, niin alkoi niinpaljon riepoo ton ihmispalvelijan jutut, että ajattelin tehdä sen putkiaivoille riittävän lyhyen ja yksinkertaisen sanakirjan. Vähän niinkuin puolustuksen puheenvuorona. Eli seuraavassa tärkeimmät tärpit Ihminen-Kissa-sanakirjastani:

AAMU: Tämä vuorokaudenaika alkaa vuodenajasta riippumatta reilusti ennen auringonnousua ja päättyy siihen kun palvelija hoippuu ulko-ovesta töitäpäin.

HERÄTYS: Ääni-, haju- ja tallomisversio. Hajuversio näistä toiminnallisesti hitain, koska se tunkeutuu pikkuhiljaa mukanukkuvan palvelijan alitajuntaan; tällä saa syvänkin unen muuttumaan lempeästi kohti valveunipainajaista ja palvelija on heräämishetkeä seuraavan akateemisen vartin vain fyysisesti läsnä, mutta pystyy vielä lihasmuistillaan tuhansien toistojen varmuudella antamaan sheebat kaapista. Sen tajunnantaso tosin riippuu siitä kummasta päästä oon möhnät lykänny ja mihin. Tallomisversiossa auttaa kokemusperäisesti hankittu ihmiskehon anatomian tuntemus. Ääniversio on käytännössä helpoin, koska kirjahyllyssä on (edelleen) paljon pikkutavaroita pudotettavaksi ja seinissä ehjää tapettia raavittavaksi.

HYGIENIA: Hygienianhoidossa olkapäät vaikeimmat ja hanuri helpoin. Ihmiset on hölmöjä; eivät osaa edes omaa hanuriaan nuolla, vaikka väittävät töissä joutuvan tekemään sen esimiehen vastaavalle. Moon tän kommentointiin jäävi, kun ei meillä kissoilla ole esimiehiä.

IHMISFLIPPERI: Ylivoimaisesti hauskin keksimäni öinen seurapeli, jossa jotain mahdollisimman äänekästä pyöreää esinettä nopein liikkein huoneesta toiseen liikuttamalla saan kyykkyjuoksuun aivan liian raihnaisen palvelijani aktivoitua liikunnan älämölöihin. Parhain peliaika klo. 02.00-04.00, jonka jälkeen ihmisraunion viereen kehräämään mennessäni tiedän sisäistäneeni ihmiselle v*ttuilun syvimmän olemuksen.

IKKUNA: Seinälle ripustettu läpinäkyvä levy, josta ei pääse rapsuttamalla läpi. Eeeeei vaikka toistaisi saman rituaalin päivittäin. Joka päivä. Ympäri vuoden.

IKKUNALAUTA: Ikkunan alle ja seinän ulkopuolelle sijoitettu sekä hyvin rakenteisiin resonoiva peltilevy, jonka päällä eestaasjuoksun aiheuttaman dumdurudumdurudum-saundin tahdissa ei juuri nukkumatti unihiekkaa heittele.

KEITTIÖN LATTIA: Dresdenin pommitus. Harmageddon. Mun jäljiltä. Hyvä paikka levitellä/talloa se osuus sheebasta, joka ei mahdu pakkiin ja jota ei halua uudelleen tarjottavan. Vittuilu ja viiksikarvat on sanakirjassa samalla sivulla, joten laita vaan paksukainen rasti ruutuun tekosyyn kohdalle jos ei sun niksnakspolvet enää kyykistelyyn taivu. Tai tuo se matto takaisin…eeeeehhhehheh…ennen kuin mäntysuopa loppuu.

KEITTIÖN PÖYTÄ: Jos mä joku aamu sallin ton ihmisen herätä ihan itte, niin se löytää mut siitä elbaamasta kalapuikkoasennossa. Karvanlähtöaikaan pöytäliina on loistava alusta hinkata se poies se osuus valkoisista selkäkarvoista, joka ei tarttunut yöaikaan nukkuma-alustana käyttämiini palvelijani mustiin työhousuihin.

KISSANKIUSAUSKONE. Ihmisinsinöörin ilmeisesti ainoastaan kissaeläinten kiusaamiseen kehittämä kodinmasiina from the Hell. Käyttötarkoitus mulle tuntematon ja ilmeisesti myös tuolle tekniikna maisterille, koska käyttää sitä todella harvoin ja silloinkin kovin lyhytaikaisesti. Ihmistenkielellä kutsutaan muistaakseni pölynimuriksi.

MATOLAATIKKO: Valtakuntani paras ledivaloilla koristeltu istuma-alusta. Pitää yllä yhteydet ulkomaailmaan ja mun persauksen lämpimänä.

MATTO: Painisparrikaveri, josta mätkitään takatassuilla etutassujen pitäessä kiinni, korvat takaviistossa ja silmät päässä seisten. Tämän aktiviteetin syytä/tarkoitusta Me Kissat emme ihmiskunnalle kerro. On sen verran diippiä shittiä, ettei ihminen pysty sitä tietoa sisäistämään…

MUSTANAAMA: Naapurin aseksuaali kissaeläin, joka on mennyt kusemaan reviirinsä rajan pikkasen liian lähelle mun autotallinramppia. Tuijotuskisassa tulos vielä ratkaisematon ja öisiä nyrkkeilymouruntamatseja olen joutunut vähentämään, koska edellisestäkin antibioottikuurista on vielä yksi levy jäljellä.

NAAPURIN KOIRA: Tosielämän non-stop spedeshow takapihallani. Saksanpaimenkoiran saa raivon partaalle istumalla aidan omalla puolella pyykkitelineen päällä ja siristelemällä silmiä vastatuuleen. Homman pikkubonuksena se, että palvelija pelkää sakemanneja 7 tikin verran ja minä taas en.

NOKIA. Tolle kasaridinolle aivan liian vaikea elekrtoniikkaihme, jolle se yrittää epätoivoisesti olla elämässään trendikkäänmukahauskasti online, vaikka blogilla on vain neljä lukijaa joista se kolme tuntee. Käikäleen piti kestää myyntimerkonomin mukaan vettä, mutta pikkuruinen kissanpissinliri sai kapulan vaikenemaan ikuisesti ja palvelijan puhumaan puhelimenhuoltoliikkeessä kuiskaten. Mikähän on alhaisin desibelimäärä, jolla ihminen pystyy ymmärretysti sanomaan toiselle ihmiselle lauseen ”sen päälle kusi kissa”? Tosikissamiehen ässätesti.

OIKOTIE. Ikkunaväijystä syömään mennessä reitti lyhenee kokonaista 15 cm, jos kävelee näppiksen yli sen sijaan että kiertäisi näytön takaa. Vanhasta läppäristä puuttuu X- ja C-näppäin juuri tästä syystä.

PAHVILAATIKKO: Maailman Paras Keksintö, joka melkein voittaa hienoudessaan muovikassikuset.

PARAKKI: Tämmosten alla meni joulu ja juhannus ns. omatoimimatkoilla. Suomen kielestä ei oikein löydy sopivia sanoja kuvaamaan sen näyn koomisuutta, kun kalju aikamies makaa maassa vatsallaan ja lepertelee pehmosesti sheebakuppi kädessä notta ”kiskiskistuletuletule”. Kahden kaupunginosan välisestä konttimatkasta aiheutui elämää suurempi jet-lag, jonka seurauksena pari päivää vain nukuin, söin, join ja ripuloin.

RUNDI (SISÄ): Olohuoneesta keittiön läpi saunaeteiseen, josta tiukka oikea eteisen läpi takaisin olkkariin. Juostaan aina täysillä matot rutaten. Viiden sekunnin kierrosaikaennätystä parannellessa ei ole juuri aikaa ihmisiä(kään) väistellä.

RUNDI (ULKO): Etuovelta pysähtymättä talo kiertäen takaovea rapsuttamaan. Tämä toimii ainoastaan kirpeinä pakkasaamuina.

TIMING: Ajoitus. Palvelijan aktivoinnin kannalta palvelukäskyn esittäminen tulee tapahtua parhaimman tehon aikaansaamiseksi täsmälleen oikea-aikaisesti: A. Juuri kun se on istunut vessanpöntölle, B. Ensimmäisen löylykauhallisen osuttua kiukaalle, C. Kun se on asettunut peiton alle ja liike lakkaa, D. Mihin tahansa aikaan aamuyöstä ennen kuin se ehtii vajota REM-uneen. D. Kun Suomi-Ruotsi-lätkämatsissa osuu aloituskiekko jäähän.

TUHNU: Siinä vaiheessa kun se huomaa hännän juuresta mutkalla, niin se on jo myöhässä. Täysin äänetön. Yllättäen sisäänhengitettynä hajun aiheuttama henkinen tuska on lähes uskonnollinen kokemus.

TUIJOTUS: Tällä saan myssytettyä ihmisen mielen, johon tämä psyykkaustapa uppoaa kuin varpaat karvalankamatolle maanantaiaamuna vääntämääni kakkaan. Tämän takia muinaiset egyptiläiset piti kissoja jumalina ja pölhömmät pohjoisen kansat noitina.

TYÖPÖYTÄ: Tietsikan näytön takana on ehkä maailman paras piereskelypaikka näköalalla sellutehtaalle ;). Kts. Tuhnu (ja ikkuna).

UFO: Reilu metrin mittainen ja muovisen näköinen tähtiportti, johon minut abduktoidaan keväisin kun se isompi yskä iskee. Sen jälkeen mut roudataan johonkin stratosfääriin tai Lauritsalaan, jossa humanoidit ottavat kokeita sekä lataavat koneeseen semmoset mömmöt notta herään seuraavan kerran himassa ektoplasmat punkassa ja aikajanalta on kadonnut pari tuntia (eka kerralla katosi pari ruumiinosaanikin, joiden tarkoitusta en vielä ehtinyt ymmärtää vaikka siskolta kysyin).

ULKO-OVI: Toinen seinässä oleva levy, joka aukeaa ikkunasta poiketen rapsuttamalla. Päivisin isännän hereilläoloaikaan riittää vieno yhden tassun hieronta, kun taas hiljaiseen yöaikaan toimii paremmin istuma-asennosta tehty kahden tassun konekivääriversio. Taktisesti takaovelle synkronoitu sisko nostaa REM-unesta revityn palvelijan pulssia potenssiin 4, koska aamuyöstä sen aivot ei rekisteröi ääniä stereona. Kuratassuilla valkoiseen oveen duunatut graffitit kertovat vierailijoillekin notta kuka täällä käskee ja kuka on käskevinään. Ulospäinmeno vasta toisella avauksella.

Eiköhän noilla alkuun pääse…moi.

Internetin hienomotorista hiplailua soroptimistien 9 kilon hauella

Olen hienomotorisesti lahjaton ja ilmeisen isosti. Nyt ei onneksi ole kuitenkaan kyseessä sen vaarattomampi asia kuin taas kerran nämä tablettien hipelöintinäytöt. Olen tuossa nyt treenaillut sen sujuvaa käyttöä ja kyllä on tullut netti tutuksi, kun on tahtomattaan tullut käytyä mitä ihmeellisimmillä sivustoilla häröömässä. Olen liikutellut peukaloa lähes näytön suuntaisesta asennosta aina 90 asteen kulmaan voimalla ja voimattomasti sekä käyttänyt sitten tätä go and stop-tekniikkaa, jossa peukun pää laitetaan huolella johonkin tyhjään kohtaan, flipataan ylöspäin ja pysäytetään siihen kohtaan johon oletan haluavani päästä. Kuitenkin tulee aina klikattua peukulla jotain linkkiä ja hätäpäissään poispyrkiessä merkattua nimensä johonkin kuvaan, jossa ”Teuvo Kemiöstä on saanut 9 kilon hauen”. En myöskään tiedä mitä ”Soroptimist International on Malabon” tekee työkseen, enkä uskalla googlettaa; pyysivät kuitenkin ilmeisesti käymään kylässä...

Just joo....ja sitten kun on löytänyt jotain etsimäänsä, niin eikun peukku heilahtaa sen verran yläviistoon että kirjaimet menee kissan kokoisiksi ja vastaliike vain pahentaa tilannetta. Oikean käden pinsettiliikkeellä kuvaa pienennettäessä ei ruudulla tapahdu mitään, mutta about ranneluiden kohdalta kuuluu äänekkäästi naks-naks-naks. Kahden peukalon zoominpienennystekniikkaa rajoittaa keskussairaalan lääkintävahtimestarin kipsaamistaidottomuuden takia rajoittunut peukaloiden liikelaajuus, vaikka rytmi olisikin kohdallaan. Siinä vaiheessa kun pitää laittaa kone pöydälle ja ottaa etusormet käyttöön, niin lienee jo todistettu, ettei tämä taida olla ollenkaan meikäläisen härpäke. Vaikka mainosmies sanoikin, että tämä tietotekniikan ihme on parasta mitä elokuvillekin on tapahtunut sitten popcornin keksimisen. Taidan lähteä Saimaan rantaan katsomaan, onko vesilinnut jo lähteneet etelään...nyt ois jotain millä heittää.

Farttaajan vegaaniviikko

Moon sitä mieltä, että pahimpia eläinten vihaajia on ne, jotka syövät niitten ruoat. Piste. Tosson mun itselleni valmistama tän illan päivällinen/päivän illallinen jälkiruokana Rennietä raanavedellä. Viikon kasvisruokakokeilu on päättynyt kaikki inhimillisyyden rajat ylittävään üübervitutukseen, joka kaikessa kauheudessaan on lamauttanut kehoni endorfiinintuotannon ja palauttanut sen lapsuudesta asti hukassa olleen itkupotkuraivoamisen jalon taidon. Makuaisti on enää muisto vain ja vaa’an näytössä on edelleen numeroiden sijaan yksi iso paha E ja kaksi pikkuruista ärrää, koska ilmeisesti sen valmistusmaassa 100 kilon massaan mahtuu yhden aikamiehen sijaan koko ping-pong-joukkue huoltajineen…tai sitten mun vaaka on toivonsa menettäneenä tehnyt hallitun itsemurhan edeltäjänsä tavoin…whatever…Elikkäs nyt on taas meikäläisen pakki ravintoteknisesti tasolla Ground Zero Minus One ja on aika suunnata kyynelissä kiiluvat silmät kohti ruokaympyrän raavaampia sektoreita…mikä käytännössä tarkoittaa pikavisiittiä pizza-Raxin etnisessä ravintolassa, jossa viime kerralla taistelin kanansiivistä itänaapureiden sekä salaatista ja jäätelöstä polkupyöräilyasuihin pukeutuneiden eestiläisten kanssa. Minä jouduin siinä välissä tyytymään pelkkiin lihapulliin, koska eestin pojista poiketen en osaa kiroilla venäjäksi ja olen muutenkin sen tason elekielikommunikointiin luonteeltani aivan liian lauhkea. Niinkun myös menemään hienompaan ravintolaan tilaamaan jotain toooosi yksinkertaista, ettei ainakaan mun annoksen takia joku nuori kokinalku saa kyökin puolella paikalliselta gordonramsaylta turpaan niiku TV:ssä aina; mulle on ihan sama onko makarooni nyt ihan al dente kunhan se lähtee kauhalla kattilasta. Opiskeluaikana laatukriteerit oli vielä höljemmät.

WHO:n suositusten mukaan kasviksia pitäisi syödä puoli kiloa päivässä, jotta pysyisi terveenä---ja minun käytännön kokemuksen mukaan 50 kiloa päivässä, jotta niillä myös nälkä lähtisi. Mie pystyn vetää ämpärillisen kasviksia ja eikä nälkä vähene mihkään…ja eikö saatana vielä eka ylämäessä kaikki niittenkin höttöjen muutamat millikalorit pamahda pakarista kasvihuonekaasuna stratosfääriin ilmastoa lämmittämään ja taas on pajatso tyhjä, suussa maistuu siltä miltä paska haisee ja pyykkilautavatsan tilalle ysärillä nielaistu pesukone aloittelee linkousvaihetta.

Minen tajuu miten elefantit pysyy niin helevetin lihavina, vaikka ne ei vedä kuin sillointällöin jotain puunoksia ja ruskeeta nurstii aavikolla. Tiedekanavan ohjelmassa yksi isotissinen jenkkitohtorska väitti jonkun ihmisen esiasteeksi pähkäiltyn Homo Erectus Colesterolis tjsp.-apinan olleen (ilmeisesti huonojen metsästystaitojensa takia) pääosin kasvissyöjä, mikä on toisaalta helppo uskoa kun kattoo sen kallosta tietsikalla mallinnettua ”miljoonan röökin” lärviä. Varmaanhan niitten kropan tuo energiansaanti/-vientisuhdekin oli kohdallaan, kun safkaa saadakseen niitten piti S-marketin lihatiskille lompsimisen sijaan juosta aterian perässä mettässä munasillaan niin kauan kun valoa riitti ja sittenkin sai paljain käsin tapettua hyvässä lykyssä oravan. En tiedä mitä ihailtavaa on semmosen vajaa kolmekymppiseksi elävän kädellisen ruokavaliolla, jolla on ehkä puhtaat sepelvaltimot, mutta naama ei enää kelpaa edes persujen vaalimainokseen.

Noh… nyt se vegeruokavalio on kokeiltu ja helevetin huonoksi havaittu, minkä tosin osasin uumoilla jo lähtötelineissä. Alkoi nääs hehkeän työterkkarimimminkin alussa varman oloinen äänensävy vaipua änkytyksen puolelle rassukan yrittäessä (voimakkailla äänenpainon muutoksilla tärkeimpiä pointteja alleviivaten) lukea minulle ravinto-ohjeflyeriä ääneen ja seuratessa samalla silmissäni exponentiaalisesti kasvavaa syvää kauhunsekaista paniikkia tahdosta riippumattoman hermoston ottaessa niskalenkkiä heikoista näyttelijänlahjoista koko fyysisen olemukseni metamorfoituessa samalla pelkäksi epätoivon rumaksi ruumiillistumaksi. Esitteen pieneen pränttiin asti päästäessä mä varmaan jo tuijotinkin sitä kuin ufonaista, joka on saapunut Tellukselle asentamaan mulle pienempää piliä. Onneksi pääsin siitä piinapenkistä miehekkäästi pois vanhalla ”bussi lähtee kohta”-kikalla, mutta varmasti jäi molemmilla naama mieleen…joskin päinvastaisista syistä.

Elikkäs tossa kirjoitettuna rivien väliin syyt massakauden alkuun. Ja riveille se miksi lukion äikänope osaa edelleen hienosti peittää jälleennäkemisen riemun kohdattaessa. moi.

Sunnuntaitylsyyden poismätkintää norjalaisella villapaidalla

Sunnuntaitylsyys ryysii taas ovista ja akkunoista viikatemiehen varmuudella ja viikonlopun vapaasta uupuneelle ainoana lohdutuksena on tieto siitä, että vajaan vuorokauden päästä rakas kiinalainen herätyskello piipittelee digitaalisatakielen tilulileillaan uuden työviikon alkaneeksi…ja meitsi saa rientää taas riemurinnoin duunipaikan touhutontuksi tarjoilemaan nörteille buranaa sekä kahvihuoneen muijille nolonjäykkiä aasinsiltoja tylsääkin tylsemmän viikonloppuni ”tähtihetkien” esilletuomiseksi ja värittämiseksi lempivärini harmaan kaikilla eri sävyillä. Kuten toissamaanantaina.

Näin maailman kaikkien helpdeskien kauhuna ja antinörttinä jumalan armosta olen sitä mieltä, että Norja on hieno maa, jossa ihmiset puhuvat fantastista kieltä, punaposkiset viikingit vetävät paksusti öljylaardia pullan päälle eikä niistä kukaan heitä Pitkämäkeä pitemmälle miesten keihästä…tätä mantraa hoin, kun taas kerran istuin silmät kiinni tietokoneen edessä vetämässä syvään henkeä ja laskemassa mielessä numeroita yhdestä kymmeneen. Menin näet tyhmyyttäni sanomaan ääneen puhelimessa kaverille että ”Olen noin tunnin päästä keskustassa ja editoin sitä ennen yhden videon nettiin”. Puhelun aikana kytkin kameran läppäriin ja klikkasin elokuvanteko-ohjelman auki…joo…no eikö prkl sieltä avaudu kaikki valikot selkeällä hiihtelymaankielellä ja mun piti olla jo pumppaamassa polkupyörän etukumiin ilmaa. Totesin kaverille, jotta ”…saatan kyllä myöhästyä hieman kokouksesta mutta…tuut…tuut…tuut” ja sitten pidin tuon tenkkapoon.

Eipä siinä muuta kuin väsäämään nanosekunnissa mahdollisimman tehokasta gameplania siihen, miten kulutan ultratehokkaasi sovittuun lähtöaikaan tuskallisen nopeasti valuvan 8 minuutin aikaikkunan elämästäni. Vaihtoehtona A. ala pikaisesti kaivelemaan ohjelmien suomenkielisiä versioita jostain B. Gatesin hanurista (not gonna happen), B. Käy lennosta Norjan pikakielikurssi Google-kääntäjällä (ei v*ttu ehdi), C. Jatka samoilla lämpimillä bingoten valoa kohti toivoen parasta ja odottaen pahinta luottaen lujasti turistiruotsin ja insinöörikoulujen kovilla penkeillä päähän taotun loogisen ajattelutaidon (yli)voimaan (vähiten huono vaihtoehto). Eli eikun bingoamaan komentojen Gem, Afslut, Annuller, Skrftrrsoadkaf tjsp. välillä ja olo alkoi pikkuhiljaa muuttua katastrofaalimaisesta viikinkimäiseksi valikkojen vähentyessä ja naaman kalvetessa. No video lähti nettiin (tosin ilman taustoja, koska siinä vaiheessa henkinen tasapaino horjui jo kuilun reunalla ja sisäisen kierroslukumittarin neula paukutti tappia) ja ehdin palaveriin kostein kainaloin lähes sen akateemisen vartin rajoissa. Tulipa taas todistettua se fakta, että mitä vähemmän ymmärrät eteesi pompsahtavan valikon ylimmän rivin isoimman fontin kirjaimista, niin sitä varmemmin tuo minimissään kahden rivin kirjainmerkkijono päättyy siihen antinörttiä pierettävään kysymysmerkkiin ja minimissään kolmeen nappulaan.

Mutta nyt on taas aikaa säädellä kielet kohdilleen. Eipä taas muuta kuin freesiä maanantainaattoa…ja…äääp…Heja Norge?

Naiset, tietokoneet ja pallohukka

Mun elämäni ensimmäinen blogipäivitys. 

Jos kaikki viikon mokailut voisi tehdä yhtenä työpäivänä, niin se päivä olisi ollut meikäläisellä sitten tänään. Joinain päivinä sitä vaan kannattaisi jäädä kotisohvalle makoilemaan ja kuuntelemaan miten parta kasvaa. Naiset ja tietokoneet ovat kaksi asiaa, joiden sielunelämää en enää tällä kierrolla tule ymmärtämään. Ja kun sitten naiset tulevat opettamaan tietokoneiden sielunelämää, ollaankin mahdottoman yhtälön edessä. Ei ymmärrä kumpaakaan, eikä ilkeä tunnustaa olevansa lievästi sanottuna ulkona kuin tamppoonin naru. Ennen oli helpompaa, kun ei ollut näitä naamakirjoja, twittereitä, bloggereita ja sensemmosia. Sähkö tuli pistorasiaan ja posti laatikkoon, eikä sähköposti ilmoitellut lontoonmurteella notta nyyyt se mämmikoura on taas painellut vääriä nappuloita...menee hermot...onneksi kohta on keskiviikko ja siitä ylihuomenna jo perjantai ja melkein viikonloppu. Ja pääsee painimaan puoltanuorempien kanssa sekä tsättäilemään feispuukissa niitänäitä. Jossei tietokone tilttaa sitä ennen....Aaaargh..