Jos ne väittää, että naiset muuttaa nopeasti mielensä niin muutin minämieskin mieleni päinvastaiseksi tänä aamuna omien laskujen mukaan 0,32 sekunnissa. Tuossa lähikadun highwaytohelliä kustannuspaikalle kavutessa funtsin onnesta omenana että aaaiijai miten hienoa, kun ei sateen jäljiltä enää ole liukast...perk...ääh...jaaha..ja eikun kahden richterin pehmeydellä tonttiin oikean jalan heiluriliikkeen pyyhkäistessä vasemman jalan tukipisteen kohti yläviistoa. Ja rekyylillä ripeästi ylös
sekä 360 skannaus jotta huomasko kukaan.
Vähän aikaa oli kankku hellänä ja melkein paha mieli. Nyyh. Ei auttaneet kissavideot eikä mitkään. Toisaalta se slowmotionmoment, minkä ruohonjuuritasolta säätä arvioin, selvitti konkreettisesti miksi pölhökissani ei mennyt ensimmäisellä ovenavauksella pihalle...vaan tuikkasi pissinlirit eteisen nurkkaan sillä aikaa kun mikamoppimies meistä kahdesta ovenavaustaitoisempana istui valkoisella valtaistuimella hyräilemässä eldankajärven jäätä. Ai ääärrrkeleeh. Nih. Olisihan tämän tiistain voinut paremminkin alkaa.
Ulkona ON liukasta. Olkaa varovaisia. Ja kissat aina ensin.
-Mika
