Humppasielläsoi-päivitys nro. 1237: Aaa niinku Ambulanssi

Tämänpäiväinen töistätulon jälkeinen normiraukeus oli tipotiessään, kun eteisessä odottelikin itse Pölhöpoika tyrkäten semmoista vasen-vasen-oikea-oikea-rytmiyskää pintoja pitkin kymmenen sentin limajojo leuassa keikkuen. Puolen tunnin vähä-älyisen lepertelyn jälkeen tajusin nottei tästä karjalanmurteella selvitä ja syöksyin takkia riisumatta kysymään googlelääkäriltä syytä paniikkiini. Nettieläinvälskäreiden analyysit alkoivat kangistaa ruotoa siihen malliin kauhusta, että suuntasin enää enempää ajattelematta seuraavana varastoon hakemaan kantokoppaa ja foordin avaimia. 

Kantokopan nähtyään pinkaisikin tuo potra yskämies juoksuun ja hopeallehan minä näillä eturistisiteillä siinä spurtissa jäin. Aikaisemmista kyykkypolvijuoksuista viisastuneena en lähtenyt siihen slalomiin mukaan, vaan ajattelin luottaa ihmisälyn ja upseerikoulussa opitun taktiikantaidon (?) voittoon eli käytännössä eteiseen unohtuneiden hokkari- ja printteripahvilaatikoiden magneettiseen vetovoimaan. Terdellä nautitun puolen litran jaffapullolekan aikana ei kuitenkaan mikään eteisessä liikkunut, joten yskätutka päälle ja kattijahtiin.

Tyhjien pahvilaatikoiden takana näkyikin sohvanpäällisen alta kissankäpälät eli helppo homma. Kolmen tikin kokemuksella ihan pikkuhiljaa polvilta mahalleen sohvan eteen, karhuhaliliikkeellä kissa syliin ja yleisliikkeellä ylös. Muuten hyvä, mutta väärä kissa. Yskä kuuluikin saunaeteisestä, jossa Pölhösankari oli jo hartioita myöten haistelemassa kantokoppaa.  Ei hyvänen aika. Ovi kiinni, koppa kantoon ja himpsinlimpsin Foordilla kirkolle. 

Ilmeisesti kaunis nuori naislääkäri lumosi myös Pölhön, koska käytös oli todella herrasmiesmäistä vaikka kuumemittarillekaan ei ihan koko vierailumme ajan aurinko paistanut. Yök. Ainoastaan rokotusneulan poisvedon halusi ystäväni simuloida etureiteeni kynsillään. Vasta apteekin jonossa kirvely hellitti. Ei kissan vaan minun.

Kotiin tultua Harapaisen hiirikuningas veti antbioottipäissään kaksi pussia tonnikalasheebaa, rykäisi hiekkalodjuunsa taivaankauhian nenäkarkkibooan ja vetää nyt unta luumuun systerin vieressä sohvalla unissaan hyristen. Sadankuudenkympin ilta, mutta alles in ordnung. Huhhuh.

Thänk juu Pölhö. Maa friend.

Ruoka & Ripuli Osa 15. Nakkimakaronikakku

Ruoka- & Ripuli-kurmeekeittiöni tämänpäiväisenä innovaationa resurssiviisas nakkimakaronikakku. Resepti salainen, mutta helposti arvattavissa. Valmistusvaiheessa mikroaalloilta leijuva the Tuoksu pitäisi bätmäninkin poissa keittiöstä ja "maku" hiipuu haarukoidessa alun rasvaisesta raikkaudesta loppuvaiheen yrjömäisen vatsahappoiseksi (ketsuppi unohtui lidlin kassalle). Ruokalevon jälkeen mieliala ja ilmanlaatu muuttuu pikkuhiljaa jopa itselle haastavaksi ja kissat uskaltavat palata vasta tunnin päästä raapimaan kyökin ovea...ulkopuolelta. 

Tämä ruokalaji vain ammattilaisille. Bon Appetit.

Kissaihmisen aamuisen timelinen pitstopit Aasta Ällään

Kissaihmisen aamutimeline alkaa makuuhuoneen ovelta pisteestä A, jossa Hänen kuninkaallinen korkeutensa jo odottaa Ilmoittaen ilmeellään ottaneensa muutaman metrin ennakkoa about näillä main ilmateitse nenääsi saapuvasta yrjöke-nenäkaramellista notta herra palvelija on hyvä vaan ja alkaa tallustaa kohti köntsäkauhanvartta B. Hajualiherkäksi vuosien totutuksella puuroutunut ihmisaivomassa suorittaa vähempihappisen schaibanongintabingon ja jatkaa autopilotti päällä matkaa kohti gepardiduon täysillä moikaamaa nälkämaan aariaa oopperasta ”munat oven välissä” paikassa C, jossa nämä kaksi sheebatoimista lattialämmityksen testauslölleröä jo valmiina tuijottaa piinaavanpiittaamattomasti ainavihannasta ikuisesta lähteestä taas kerran puuttuvaa tuoretta kökköä ihmisen hajuaistille vierasta limalihakalakompostimössöä. 

Hämäränäkökyvyttömän palvelijan hamutessa epätoivoisesti valokatkaisinta D ryhmittyvät liikkuvat liikuntaesteet reitille kohti sheebakaappia E, jolle alaseläntuskaansa kuuroille kissankorville ääliönä voihkiva palvelija kumartuu arpoen pahvilaatikon läpän alta randomisti kaksi pussia vuorokauden viiveellä matot rullaavaa kivakakkaenergiaa. Vähintään 50 % arvon aterioitsijoista (Pölhö) poistuu tässä vaiheessa ylvään kettumaisesti ruokakupilta F takaovelle G apetta maistamatta, syystä jota ei käyttäytymistieteiden kirjoissa ole vielä kissankielestä ihmisenälylle tajuttavasti käännetty. Takaovella G alkava kahden tassun maalinpoistoraavinta keskeyttää tylysti kofeiiniaddiktin orjan tervankeittokoneella H varmuuden (väsymyksen) vuoksi ääneen laskeman kahvinpurujen lapioinnin kohtaan yykaakoo ja pisteeltä G (ainoastaan lämpötilan vuoksi) raikkaaksi luokiteltavan ilman silmät sirrillä jojoilun taas vastavuoroisesti päätöksentekoa nopeuttava rennonhellähkö nilkkatyöntäisy. 

Postilaatikon J kautta takaisin etuovelle I saapuvaa orjaa odottaa takaovelta G talon ympäri kiertänyt Pölhöpoika vain jäädäkseen haistelemaan oviaukkoon vastaan tulleen siskon naamaa. Naamannuuskutussession keskeyttää hypoterminologian itseoppinut ihmismaisteri (M.Sc) tylyn verbaalisti änkyttäen, koska pohjoisesta arktisesti puhaltelevan hyytävän aamutuulen ja paljaan persauksen erottavan kalsarikankaan eristysominaisuudet soveltuvat näissä sääoloissa seisoskeluun kovin kehnosti. Velipojan jatkaessa tulosuunnassa nurkan taakse takavasempaan poistuu fyysisesti naaraampi siskolikka armeijavauhtia taakse vastakkaiseen suuntaan eli kolinasta päätellen aamuhaippi päällä sladissa sheebakaapin E ja löpökoneen H ohi kohti ruokakuppia F.

Aamuflipperin ihmiskuulan haettua pitstopilta H aamulöpöt raaputtaakin jo takaovella G iloisesti toiselta reviirintsekkausrundilta saapunut pölhökatti, joka ovenavauksen jälkeen kävelee itsevarman oloisesti ruokakupille F syömään ne sheebat, jotka ei viisi minuuttia aiemmin aamurundien etkon ensihaistelulla maistuneet. Heikompihermoinen ihminen voisi tässä vaiheessa muistaa ääneen vanhaa suomalaista ukkosenjumalaa voimasanoilla loihtien, muttei tuhansien toistojen jälkeen asemaansa alistunut kissaihminen.

Aamusirkuksen loppunäytökseen sohvalle K lysähtävä ihminen ei jaksa enää myötätuntea aamu-uutisten huolta eikä tuskaa seuratessaan puolen litran höyryävän aamulöpömukin kanssa kahta eestaas kivaskeidapäissään täysillä rientäen mattoja rullaavaa sheebaohjusta. Tässä vaiheessa etuovelta I kustannuspaikalle L poistuva unihiekkakeitaan beduiini onkin henkisesti valmis kohtaamaan mieli raikkaana kaikki päivän uudet haasteet. On ihmisaamun ensi hetki.

Mikäli kuullosti monimutkaiselta, niin voin vakuuttaa todellisuuden olevan tarua ihmeellisempää. 

Moi.