Nyt oikeesti. Elävä lintu vessanpöntössä, pöllö biojäteastiaa väijymässä, orava raparperikiisselikattilalla lämmittelemässä ja räksä sulkapalloverkossa. Viimesen kahden vuoden keissit. Ja nyt tää ihmevipeltäjä.
Olin tuossa putsaamassa ruohonleikkuria, kun joku hipaisi hellähkösti pohjetta. Luulin kissaksi mutta eikä mitä. Oravahan se tietenkin siinä haisteli croksejani. Oli vissiin treenaamassa Lappee-Jukolaa kun niin eksyksissä. Eläinsuojelijan vaistot heräs nanosekunnissa ja keinussa nukkuva Pölhö kainalon kautta ovenraosta eteiseen sekä ovi kiinni ettei tule Kurresta jauhelihaa.
Vähän aikaa tuossa istuskelin kuvaamassa, kun hölmöorava hinkkasi työkaluvajan, kompostin ja marjapuskan väliä Pölhön moikaessa ikkunassa. Nyt se orava pääsi tuosta seetripuun kautta katolle ja ilmeisesti mammansa luo kun ei enää näy. Se isompi mammaorava kun aina aamuisin juoksee sähköpiuhoja pitkin tuon pihakadun yli ja pysähtyy välillä tsiikaamaan meitsiä sillai pahasti. Joopajoo.
Mikähän ihme ääliöeläinmagneetti minusta on tullut. Keskellä pientaloaluetta ja tässä postimerkkitontilla on kohta käynyt enemmän eläimiä hölmöilemässä kuin Korkeasaaressa konsaan. Kai ne jotenkin toisen hölmön tunnistaa tai pitää muuten vaan vaarattomana. Onneksi niistä on jokainen tähän mennessä mahtunut öbaut kenkälaatikkoon. Mutta jos teeveeruuduissanne alkaa punateksti piipittää karhusta Lappeenrannassa, niin tiedätte kenen tontilla se on tekees käsiseisontaa tai jotain muuta vähä-älyistä.
T: Mika The Pieneläinsuojelija
