Pieneläinsuojelussa kurresamurai

Nyt oikeesti. Elävä lintu vessanpöntössä, pöllö biojäteastiaa väijymässä, orava raparperikiisselikattilalla lämmittelemässä ja räksä sulkapalloverkossa. Viimesen kahden vuoden keissit. Ja nyt tää ihmevipeltäjä.

Olin tuossa putsaamassa ruohonleikkuria, kun joku hipaisi hellähkösti pohjetta. Luulin kissaksi mutta eikä mitä. Oravahan se tietenkin siinä haisteli croksejani. Oli vissiin treenaamassa Lappee-Jukolaa kun niin eksyksissä. Eläinsuojelijan vaistot heräs nanosekunnissa ja keinussa nukkuva Pölhö kainalon kautta ovenraosta eteiseen sekä ovi kiinni ettei tule Kurresta jauhelihaa.

Vähän aikaa tuossa istuskelin kuvaamassa, kun hölmöorava hinkkasi työkaluvajan, kompostin ja marjapuskan väliä Pölhön moikaessa ikkunassa. Nyt se orava pääsi tuosta seetripuun kautta katolle ja ilmeisesti mammansa luo kun ei enää näy. Se isompi mammaorava kun aina aamuisin juoksee sähköpiuhoja pitkin tuon pihakadun yli ja pysähtyy välillä tsiikaamaan meitsiä sillai pahasti. Joopajoo.

Mikähän ihme ääliöeläinmagneetti minusta on tullut. Keskellä pientaloaluetta ja tässä postimerkkitontilla on kohta käynyt enemmän eläimiä hölmöilemässä kuin Korkeasaaressa konsaan. Kai ne jotenkin toisen hölmön tunnistaa tai pitää muuten vaan vaarattomana. Onneksi niistä on jokainen tähän mennessä mahtunut öbaut kenkälaatikkoon. Mutta jos teeveeruuduissanne alkaa punateksti piipittää karhusta Lappeenrannassa, niin tiedätte kenen tontilla se on tekees käsiseisontaa tai jotain muuta vähä-älyistä.

T: Mika The Pieneläinsuojelija

Yhden Kissan pihabongi

Olen nähnyt pihallani jopa minunkin mittapuussa sen verran omituisenäänisen lintuhumanoidin, että ajattelin tehdä kesäisen puolen tunnin pihabongaussession virittämällä kameran ikkunalaudalleni. Itse poistuin markettiin hakemaan grillihiiliä “luontofilmin” valmistumisen ajaksi ja tultuani tsekkasin tuloksen. No filmillä sitten yksi nimeltämainitsematon Pölhökatti ajaa linnut sekä siskonsa pihalta poies ja hieroo loppuajan (9 min 23 s.) kylkeään yms. muita ruumiinosiaan kameraa vasten. Esimerkissä siveellisimmät 30 sekuntia. Hienosti meni taas tämäkin. Niih.

T. Harapaisen Harlin  

Äidienpäivän Fantta

Oman miesmuistini mukaan ensimmäinen kukkalahja, jonka tää suomiäijä on äitienpäiväksi ostanut. Enkä osaa edes kauppakuitista sanoa minkämerkkinen; valintaperusteena oli se ettei tarvinnut hyllystä poimiessa kumartua. Äitee oli kuitenkin yllätyksen laadusta johtuen järkyttyneenoloisen onnellinen tjsp.

Naiset saavat kuitekin syyttää itseään siitä, etteivät useammin saa kukkasia lahjaksi. Koska ovat itse tehneet hankintaproseduurista niin totaalisen kryptisen ettei siitä ota millään logiikalla selkoa. Jumalauta kaikki kasvit on laitettu metallikehikkoon ja hinta-/nimilaput hyllyn alalaitaan yhdeksi jonoksi. Mistä hemmetistä minä tiedän miltä näyttää joku Tuuliruusu, Kaukaasian Karvalatva tai Panus Angelus Höpölöpsis. Yksi epätoivoisen näköinen äijä käveli laillani ees-taas hyllyn edessä ja kääntyi lopulta puoleeni kysyen notta “Hei osaatko sanoa…”, mutta keskeytin kysymyksen vastaamalla “No en” paljon ennen kysymysmerkin paikkaa, ettei tilanne menisi kummankaan osalta yhtään enempää nolommaksi.

Ihan oppimismielessä seurasin kahden frouvashenkilön kukanvalintasysteemiä, johon minun havaintoni mukaan kuului tasan kaksi repliikkiä “Katos TÄTÄ” ja “Tuo on paljon ihanaMpi”. Jokainen niitten esille nostama kukka oli minun mielestä kuitenkin ihan samannäköinen kuin se edellinen ja ihan samasta pihalla olevasta kuorma-autosta hetki sitten uloskannettu. Eli en oppinut heiltäkään yhtään mitään.

No tossa se nyt sitten on. Äipän äitienpäivälahjakukka. Kuitin mukaan Fanta Light Ananas 1,5 l.

Humppasielläsoi-päivitys nro. 1237: Aaa niinku Ambulanssi

Tämänpäiväinen töistätulon jälkeinen normiraukeus oli tipotiessään, kun eteisessä odottelikin itse Pölhöpoika tyrkäten semmoista vasen-vasen-oikea-oikea-rytmiyskää pintoja pitkin kymmenen sentin limajojo leuassa keikkuen. Puolen tunnin vähä-älyisen lepertelyn jälkeen tajusin nottei tästä karjalanmurteella selvitä ja syöksyin takkia riisumatta kysymään googlelääkäriltä syytä paniikkiini. Nettieläinvälskäreiden analyysit alkoivat kangistaa ruotoa siihen malliin kauhusta, että suuntasin enää enempää ajattelematta seuraavana varastoon hakemaan kantokoppaa ja foordin avaimia. 

Kantokopan nähtyään pinkaisikin tuo potra yskämies juoksuun ja hopeallehan minä näillä eturistisiteillä siinä spurtissa jäin. Aikaisemmista kyykkypolvijuoksuista viisastuneena en lähtenyt siihen slalomiin mukaan, vaan ajattelin luottaa ihmisälyn ja upseerikoulussa opitun taktiikantaidon (?) voittoon eli käytännössä eteiseen unohtuneiden hokkari- ja printteripahvilaatikoiden magneettiseen vetovoimaan. Terdellä nautitun puolen litran jaffapullolekan aikana ei kuitenkaan mikään eteisessä liikkunut, joten yskätutka päälle ja kattijahtiin.

Tyhjien pahvilaatikoiden takana näkyikin sohvanpäällisen alta kissankäpälät eli helppo homma. Kolmen tikin kokemuksella ihan pikkuhiljaa polvilta mahalleen sohvan eteen, karhuhaliliikkeellä kissa syliin ja yleisliikkeellä ylös. Muuten hyvä, mutta väärä kissa. Yskä kuuluikin saunaeteisestä, jossa Pölhösankari oli jo hartioita myöten haistelemassa kantokoppaa.  Ei hyvänen aika. Ovi kiinni, koppa kantoon ja himpsinlimpsin Foordilla kirkolle. 

Ilmeisesti kaunis nuori naislääkäri lumosi myös Pölhön, koska käytös oli todella herrasmiesmäistä vaikka kuumemittarillekaan ei ihan koko vierailumme ajan aurinko paistanut. Yök. Ainoastaan rokotusneulan poisvedon halusi ystäväni simuloida etureiteeni kynsillään. Vasta apteekin jonossa kirvely hellitti. Ei kissan vaan minun.

Kotiin tultua Harapaisen hiirikuningas veti antbioottipäissään kaksi pussia tonnikalasheebaa, rykäisi hiekkalodjuunsa taivaankauhian nenäkarkkibooan ja vetää nyt unta luumuun systerin vieressä sohvalla unissaan hyristen. Sadankuudenkympin ilta, mutta alles in ordnung. Huhhuh.

Thänk juu Pölhö. Maa friend.

Ruoka & Ripuli Osa 15. Nakkimakaronikakku

Ruoka- & Ripuli-kurmeekeittiöni tämänpäiväisenä innovaationa resurssiviisas nakkimakaronikakku. Resepti salainen, mutta helposti arvattavissa. Valmistusvaiheessa mikroaalloilta leijuva the Tuoksu pitäisi bätmäninkin poissa keittiöstä ja "maku" hiipuu haarukoidessa alun rasvaisesta raikkaudesta loppuvaiheen yrjömäisen vatsahappoiseksi (ketsuppi unohtui lidlin kassalle). Ruokalevon jälkeen mieliala ja ilmanlaatu muuttuu pikkuhiljaa jopa itselle haastavaksi ja kissat uskaltavat palata vasta tunnin päästä raapimaan kyökin ovea...ulkopuolelta. 

Tämä ruokalaji vain ammattilaisille. Bon Appetit.

Kissaihmisen aamuisen timelinen pitstopit Aasta Ällään

Kissaihmisen aamutimeline alkaa makuuhuoneen ovelta pisteestä A, jossa Hänen kuninkaallinen korkeutensa jo odottaa Ilmoittaen ilmeellään ottaneensa muutaman metrin ennakkoa about näillä main ilmateitse nenääsi saapuvasta yrjöke-nenäkaramellista notta herra palvelija on hyvä vaan ja alkaa tallustaa kohti köntsäkauhanvartta B. Hajualiherkäksi vuosien totutuksella puuroutunut ihmisaivomassa suorittaa vähempihappisen schaibanongintabingon ja jatkaa autopilotti päällä matkaa kohti gepardiduon täysillä moikaamaa nälkämaan aariaa oopperasta ”munat oven välissä” paikassa C, jossa nämä kaksi sheebatoimista lattialämmityksen testauslölleröä jo valmiina tuijottaa piinaavanpiittaamattomasti ainavihannasta ikuisesta lähteestä taas kerran puuttuvaa tuoretta kökköä ihmisen hajuaistille vierasta limalihakalakompostimössöä. 

Hämäränäkökyvyttömän palvelijan hamutessa epätoivoisesti valokatkaisinta D ryhmittyvät liikkuvat liikuntaesteet reitille kohti sheebakaappia E, jolle alaseläntuskaansa kuuroille kissankorville ääliönä voihkiva palvelija kumartuu arpoen pahvilaatikon läpän alta randomisti kaksi pussia vuorokauden viiveellä matot rullaavaa kivakakkaenergiaa. Vähintään 50 % arvon aterioitsijoista (Pölhö) poistuu tässä vaiheessa ylvään kettumaisesti ruokakupilta F takaovelle G apetta maistamatta, syystä jota ei käyttäytymistieteiden kirjoissa ole vielä kissankielestä ihmisenälylle tajuttavasti käännetty. Takaovella G alkava kahden tassun maalinpoistoraavinta keskeyttää tylysti kofeiiniaddiktin orjan tervankeittokoneella H varmuuden (väsymyksen) vuoksi ääneen laskeman kahvinpurujen lapioinnin kohtaan yykaakoo ja pisteeltä G (ainoastaan lämpötilan vuoksi) raikkaaksi luokiteltavan ilman silmät sirrillä jojoilun taas vastavuoroisesti päätöksentekoa nopeuttava rennonhellähkö nilkkatyöntäisy. 

Postilaatikon J kautta takaisin etuovelle I saapuvaa orjaa odottaa takaovelta G talon ympäri kiertänyt Pölhöpoika vain jäädäkseen haistelemaan oviaukkoon vastaan tulleen siskon naamaa. Naamannuuskutussession keskeyttää hypoterminologian itseoppinut ihmismaisteri (M.Sc) tylyn verbaalisti änkyttäen, koska pohjoisesta arktisesti puhaltelevan hyytävän aamutuulen ja paljaan persauksen erottavan kalsarikankaan eristysominaisuudet soveltuvat näissä sääoloissa seisoskeluun kovin kehnosti. Velipojan jatkaessa tulosuunnassa nurkan taakse takavasempaan poistuu fyysisesti naaraampi siskolikka armeijavauhtia taakse vastakkaiseen suuntaan eli kolinasta päätellen aamuhaippi päällä sladissa sheebakaapin E ja löpökoneen H ohi kohti ruokakuppia F.

Aamuflipperin ihmiskuulan haettua pitstopilta H aamulöpöt raaputtaakin jo takaovella G iloisesti toiselta reviirintsekkausrundilta saapunut pölhökatti, joka ovenavauksen jälkeen kävelee itsevarman oloisesti ruokakupille F syömään ne sheebat, jotka ei viisi minuuttia aiemmin aamurundien etkon ensihaistelulla maistuneet. Heikompihermoinen ihminen voisi tässä vaiheessa muistaa ääneen vanhaa suomalaista ukkosenjumalaa voimasanoilla loihtien, muttei tuhansien toistojen jälkeen asemaansa alistunut kissaihminen.

Aamusirkuksen loppunäytökseen sohvalle K lysähtävä ihminen ei jaksa enää myötätuntea aamu-uutisten huolta eikä tuskaa seuratessaan puolen litran höyryävän aamulöpömukin kanssa kahta eestaas kivaskeidapäissään täysillä rientäen mattoja rullaavaa sheebaohjusta. Tässä vaiheessa etuovelta I kustannuspaikalle L poistuva unihiekkakeitaan beduiini onkin henkisesti valmis kohtaamaan mieli raikkaana kaikki päivän uudet haasteet. On ihmisaamun ensi hetki.

Mikäli kuullosti monimutkaiselta, niin voin vakuuttaa todellisuuden olevan tarua ihmeellisempää. 

Moi.

Harjoitus tekee maisterin

Jos ne väittää, että naiset muuttaa nopeasti mielensä niin muutin minämieskin mieleni päinvastaiseksi tänä aamuna omien laskujen mukaan 0,32 sekunnissa. Tuossa lähikadun highwaytohelliä kustannuspaikalle kavutessa funtsin onnesta omenana että aaaiijai miten hienoa, kun ei sateen jäljiltä enää ole liukast...perk...ääh...jaaha..ja eikun kahden richterin pehmeydellä tonttiin oikean jalan heiluriliikkeen pyyhkäistessä vasemman jalan tukipisteen kohti yläviistoa. Ja rekyylillä ripeästi ylös 

sekä 360 skannaus jotta huomasko kukaan. 

Vähän aikaa oli kankku hellänä ja melkein paha mieli. Nyyh. Ei auttaneet kissavideot eikä mitkään. Toisaalta se slowmotionmoment, minkä ruohonjuuritasolta säätä arvioin, selvitti konkreettisesti miksi pölhökissani ei mennyt ensimmäisellä ovenavauksella pihalle...vaan tuikkasi pissinlirit eteisen nurkkaan sillä aikaa kun mikamoppimies meistä kahdesta ovenavaustaitoisempana istui valkoisella valtaistuimella hyräilemässä eldankajärven jäätä. Ai ääärrrkeleeh. Nih. Olisihan tämän tiistain voinut paremminkin alkaa.

Ulkona ON liukasta. Olkaa varovaisia. Ja kissat aina ensin.

-Mika