Mun elämäni ensimmäinen blogipäivitys.
Jos kaikki viikon mokailut voisi tehdä yhtenä työpäivänä, niin se päivä olisi ollut meikäläisellä sitten tänään. Joinain päivinä sitä vaan kannattaisi jäädä kotisohvalle makoilemaan ja kuuntelemaan miten parta kasvaa. Naiset ja tietokoneet ovat kaksi asiaa, joiden sielunelämää en enää tällä kierrolla tule ymmärtämään. Ja kun sitten naiset tulevat opettamaan tietokoneiden sielunelämää, ollaankin mahdottoman yhtälön edessä. Ei ymmärrä kumpaakaan, eikä ilkeä tunnustaa olevansa lievästi sanottuna ulkona kuin tamppoonin naru. Ennen oli helpompaa, kun ei ollut näitä naamakirjoja, twittereitä, bloggereita ja sensemmosia. Sähkö tuli pistorasiaan ja posti laatikkoon, eikä sähköposti ilmoitellut lontoonmurteella notta nyyyt se mämmikoura on taas painellut vääriä nappuloita...menee hermot...onneksi kohta on keskiviikko ja siitä ylihuomenna jo perjantai ja melkein viikonloppu. Ja pääsee painimaan puoltanuorempien kanssa sekä tsättäilemään feispuukissa niitänäitä. Jossei tietokone tilttaa sitä ennen....Aaaargh..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti