Urbaanin aamulenkin/köntsäväistelyn aikana tekemäni kulttuuriantropologisen pikatutkimuksen aihe oli tänä sunnuntaina lappeenrantalaiskansallinen tapa merkitä joko suoraan heitteenä tai kehonsisäisesti kierretetyillä ravintoaineksilla kulkureitit välillä tanssianniskelupaikka-nakkipotaattikebabbila-taksijono. Kokemusperäisesti arvioituna kohderyhmää yhdistää ainoastaan kellonaika, kaikenpuolisen nauttimisen runsaus ja todennäköisesti selvästi havaittavissa oleva päihtymys.
Dagen efter-syysaamun kadunpintoja katsellessa voi kyllä kauempaakin saapunut turisti muodostaa nopeasti kattavan kuvan suomalaisesta pikaruoka-, juoma- ja ulostamiskulttuurista. Kahden promillen häveliäisyydessä juhlivan suomiäijän logiikan peruspilareihin kuuluu, että jos johonkin kiinteään kohteeseen voi otsalla nojata, niin kai siihen kohtaan silloin voi myös kusta. Ja ruokaahan pitää totta kai saada nakkarin isoin annos kaikilla mausteilla, vaikka satojen toistojen kokemuksella pitäisi tietää ettei aamuyön katkokävelyvaiheessa vatsassa pysy edes Rapalan kaksikoukkunen uistin ja jo kolmas haukkaus nostaa eilisetkin nakkiperunat kadunpäällyseksi.
Kaupunkimme keskustassa on pääasiassa kolme vatsahappohighwaytä; eteläinen, läntinen ja itäinen reitti, joiden kohtaamispaikkana/päätepisteenä virastotalon kusitaksijono. Pisin (600 m) ja jäljistäkin päätellen fyysisesti vaativin eteläinen samoilureitti kulkee satamasta Birran, 3 Lumpun sekä Teerenpelin välistä koukaten Parkin kautta kävelykadulle tankkauspaikkana cityn itämainen nakkipainikioski ja jatkaen kirkkoleikkipuiston lävitse kohti keltaisia kattovaloja. Tällä reitillä se 15 askeleen yrjöntäraja kulkee havaintojeni mukaan välillä ärränparkki-maksuvessa, jonka tausta on kasvustosta päätellen hyvin lannoitettu varjon puolelta.
Läntinen reitti (470 m) starttaa Ilonan rappusista, jonka herkullisen mustanlaikukkaan tahmeassa pintamateriaalissa on todennäköisesti Lappeenrannan alkomahoolia rakastavan kansanosan kattavin geenipankki ja deeänaata vaikka toisille jakaa. Tältä reitillä Ilonan, Kikkelin ja Montun kolmen polven horjujat mahtuvat periaatteessa hyvin torin laidan kebabbikoppiin, jonka rullajöötin puolikkaita löytyy sankarihautausmaan kivimuurin vierestä sunnuntaiaamuisin keskimäärin 1 – 5 kpl. Tämä reitti yhtyy eteläisen reitin kanssa Paasikiven puklupuistossa, jonka kohdalla kannattaa viimeistään laittaa sormet kurkkuun, jos meinaa selvitä pienemmällä taksilaskulla.
Itäinen reitti lähtee Kukon ovelta grillitolpan kautta Toteemin ohi taksitolpalle. Tämän reitin lyhyys ja henkinen helppous (170 m) takaa näennäisesti siisteyden, joskin hätäisimmät ehtivät käydä tarpeilla sen pikkugrillin sisäpihalla ja karistaa ylimääräiset nakkipaperit pornokaupan-handelsbankenin kohdalta alamäkeen. Muutenkin reiteistä helpoin ja suositeltavin monessakin mielessä.
PS. Havainnekuvassa viime kesän laihdutusinnostuksessa tekemäni Savukanapaiston Welldone Plus. Ei muistaakseni liity millään tavalla edellä kirjoitettuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti