Melatoniinikoneen kampiakselina pyörityn
yön virkeydellä vaihdoin sitten lauvantain ensimmäisenä aamutoimena jollain
ilveellä naamakirjan käyttökielen venäjäksi. Minä en slobosta osaa muuta kuin
kysyä puhelimella mikä on maakaasun lähtöpaine Leningradissa kesätyössä
opittuna. Niih. Ei auttanut Nesteen opit, joten googlella pääsin taas
planeetalle. Hetkeksi.
Aamulenkille lähtiessä jopa minä jymmärsin,
että säänhaltija oli yön aikana kussut tienpinnat tasaisiksi ja kaupungin
leasingtraktorimiehen sanakirjassa hokkarikeli ei enää mahdu hiekan kanssa
samalle sivulle aaviitosen vaihtuessa kohta luuviitoseksi. Ohitulleitten koirankusettajien
ilmeistä pystyin aavistamaan syvää kunnioituksenpuutetta älyni valon hohtaessa
umpijäisestä tiestä halpahallilenkkereiden gummipohjien etsiessä epätoivoisesti
kitkaa säästöauratusta kulku-urasta. Iloisesti syöksyikin kohta tema 100 kilon
kasariraketti leipätehtaan kohdalla polvet edeltä asfalttiin iloisesti aamyön
henkiä manaten. En tiedä kummalle kävi pahemmin, polvilumpioille vai asfaltille
mutta sen kertoo sitten keväämmällä ortopedi tai lemminkäisen jyrämies. Ei
hjyvä-
Mika Tee
Kasariraketti 100 kg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti