Aamulehteä hakiessa kuului pihapuusta
tutunkeväisenä taustasaundina se ihanahko pulunkurlutus. Ei ole meikäläisen
googletustaidoilla selvinnyt, että mille kauppatorille pulut yleensä muuttaa talveksi,
mutta tuohon pihani ainoaan puunräähkään palaa aina pari kissaapelkäämätöntä
linnunmöhkälettä murisemaan keväänmerkiksi. On varmaan suomen luonnon
rumaäänisin eläin ainakin niiden mielestä, jotka eivät osaa arvostaa
meikäläisen karaoketaitoja.
Hetken väijyttiin Jormairmeliksi nimeämäni
pulun kanssa toisiamme vappuaamun raikkaudessa, kunnes pihapuluni kimppuun
hyökkäsi ilmateitse salakavalasti todennäköisesti saman eläinlajin edustaja ja
alkoi jumalaton älämölö ja iskujenvaihto. En tosin tiedä kuuluuko pulujen
normaaleihin lisääntymishommeleihin pieni matsi ennen taksin tilaamista. Eikä
tää vanha bensalenkkari nyt jaksa kuukletella näitä minulle tositärkeitä
luonnonlakeja.
Ajattelin tempaisevani eeppisestä
luonnonnäytelmästä vuoden luontokuvan, mutta ilmeisesti eilen nauttimani
grillimakkarat ja vappumunkit aiheuttivat Nikonia pitävään handuun pientä
kuvanlaatua heikentävää tremoloa toisessa kädessä kun liikettä vakautti
ainoastaan saludomukin höyryt. Fotossa tuo vasempi möhkäle on pihapuussa
muriseva normipuluni Jormairmeli ja oikeanpuoleisempi harmaa ufo on se
itsemaksettuun ilmatilaani tunkeutunut kauhia agressori.
Jaahans. Se on sitten taas ensi kesän
tunnelmanluojana pihallani valkoista kakkendaalia ja viemäriääniä
puluimitaationa. Eipä haittaa. Tervetuloa kevät!
