Eilisen eloonjäämiskamppailussa:
- etenin lyhyin syöksyin, kävellen, kontaten, ryömien ja jopa juosten
- hyppäsin melkein koko ojan yli
- pakenin mielikuvitusvillieläintä
- näin verta, suolia ja ulosteita
- amerikkalainen sateliitti palautti suomalaisen kartan ryöväämän suuntavaistoni
- taistelin painovoimaa vasten ilman käsien apua ylämäkeen edeten ja iloitsin painovoiman avusta samaa mäkeä kylkimyyryä alastullessa
- vaatetukseni nestetasapainoa ylläpiti ulospäin runsas hikoilu ja sisäänpäin sadekuurovesi
- keksin kaksi uutta kirosanaa
- kaaduin metsässä ja vaikka kukaan ei ollut kuulemassa niin siitä pääsi silti ääni
- ylläpidin metsän ravinnetasapainoa pissimällä puunjuureen
- pahoitin mieleni termarikahvini unohtuneesta sokerista
- pärisi luontoäänenä Homelite
- en löytänyt mielenrauhaa ainakaan sen luonnon keskeltä
...kaikkee sitä joutuukin taipumaan
vain saadakseen yhden ropposellisen metsänantimia. Vaikka olisi
miten pieni ropponen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti