Juu en ole vieläkään lukenut sitä ohjekirjaa, vaikka viimeeksi lupasin. Meinaan tuon älykameran. En kuulu siihen nopeasti kasvavaan naamakirjakuvaajajoukkoon, jotka saavat lähes ammattivalokuvaajatason otoksia heti saadessaan ensimmäisen minua älykkäämmän kameran kouraansa ja ottaessaan hienon luontokuvan etupihallaan taapertavasta eläimestä tai juuri kolaamastaan pihasta joululyhtyineen. Minä puolestani otin puhelimenkin kameralla kaksi ensimmäistä HD-kuvaa omasta otsastani, kun en ollut ”muistanut” kääntää objektiivia takakameran puolelle. Nyt olen kuitenkin päättänyt ottaa ilon irti osaamattomuudesta ja jatkaa valitsemallani linjalla.
Valokuvataiteen osalta olen tahtomattani (kamerani armosta) valinnut tyylisuunnakseni Hasselhoffilaisen koulukunnan abstraktin expressionismin, jossa 80-lukumaisen kaikkivoivan avaruustekniikan ja siihen lähes täydellisesti luottavan ihmisen rajapinnasta ponnistaa aivan uudenlainen kuvallisen ilmaisun muoto, jossa muoto pakenee funktiota, värit spektriä ja kuvan kohteen nimeäminen ei lähialueen sienimetsän antimilla ilman minimissään työväenopiston kuvataide-/astangajoogahippikurssin käyntiä onnistu.
Esimerkkinä luomastani valokuvataidesuunnasta käyköön tämä viimeisin teos, jonka olen nimennyt 57 sentin oravatrilogiaksi. Teoksen nimi koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen kuvaa teoksen hintaa ja toinen kohdetta. Vanhan liiton mies tilaa aina kaikista kuvista printit ja mieluummin täysihintaisena. Tilasin kuvat keskiviikkona, kun edellinen kampanja päättyi maanantaina ja seuraava alkoi sunnuntaina eli kanta-asiakkaana onnistuin taas kerran maksamaan kuvista tuplahinnan eli noistakin otoksista sen 57 senttiä. Kyllä kannatti.
Kuvan aihe valikoitui lennosta, kun olin laittamassa lukkosulaa jäätyneeseen varastonoveen ja huomasin oravien vallanneen hienosti pyykkitelineeseen asentamani lintujen syöttöautomaatin. Äänettömin intiaaninaskelin hiivin hakemaan mainoksen mukaan erinomaisesti hämäräkuvaukseen sopivan kameran ja klikkailin varmuuden vuoksi kaikki valitsimen vaihtoehdot läpi kunen hämärässä nähnyt mitä niissä luki. Muutenhan noista kolmesta tuli ihan melkein hyviä ja ilmeisesti naapurin jouluvalotkin pääsivät kahteen kuvaan mukaan. En minä muutakaan selitystä noille keksi. Neljännellä panalluksella tuli kolme sekuntia pimeetä videokuvaa ja viidennellä välähti salamavalo oravien singahtaessa paniikissa aidan läpi naapurin omenapuuhun, jääden sinne kyyläämään vahingoniloisesti 3 minuutin arktista ”etsi pimeässä hangesta linssinsuojus”-perseilyäni.
Jatketaan tästä. moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti