Seminaaripäivät on vaan hienompia kuin toiset. Päivät.
Klo. 5.00 – 7.59. Nousukiitovaihe. Päivärumban ensirytmit soittaa kissa, joka pyyhkäisee univelkaista poskea (toivottavasti) kyljellään. Kissan aamutoimet ja omat jos ehtii sekä ääntä nopeammin pakkasta päin. Asemalla toiseksi viimeisenä junaan ja omalle paikalle keskelle non-stop-lappeenranta-helsinki puheripuloivaa akkalaumaa. Helsingissä hermot riekaleina ja VR arponut tekosyygeneraattorillaan tämänkertaiseksi myöhästymissyyksi vastatuulen tjsp.. Lyhyessä intervallijuoksuharjoituksessa täysillä valojenvälit 5 jäistä korttelinväliä + kahdet raput spurguineen. Perillä ilman pipoa ja happea, pipon jäätyä junaan ja hapen viimeiseen ylämäkeen. Hy-hy-hy-hyvää Hu-hu-hu-huomenta kaikille tässä salissa minua tuijottaville. Jatkakaa.
Klo 8.00 – 9.30. Irtopistevemppausvaihe. Päänsisäisen ensyklopedia kahmii dataa ja irtopisteitä penkkirivistön edessä aamukarheasti änkyttävältä powerpointtaajalta koko ahterinmitalla. Lapaluut tiukasti selkänojan yläosassa jaksaa irtopistevemputtaja briljeerata ”tietämyksellään” mukakuuntelijoita pahimpienkin bulkkitekstien kursiivillakirjoitettujen alaviitteiden läpinussituimpien pilkunpaikkojen rivinvälit. Henkinen tila fyysisen ohella lähes loistava ja lähestyvän kahvitauon saludonpehmeät aromit nostavat oppimiskäyrän rajan stratosfääriin. Taukojonossa läikkyy kahvit edelläolijan takinselkämykseen, kun vehnäsenvalintaan keskittyminen alkaa kaksi sekuntia liian aikaisin. Sori.
Klo 9.31 – 11.00. Hällävälivaihe. Tämän normaalimpi ei ihmisen olo voi olla. Päivän sudenhetki niille keski-iän kriisin vittuunnuttamille pujoliivimiehille, joiden elämänspektriin ilonvaloa tuo kaikki eri harmaan värit ja viagraksi riittää enää virastotalon edessä olevaan pyörätelineeseen lukittu Helkama Kaunotar vm. -85 muistoineen. Asiantuntijunttiutensa Seppälän tarjouspuvuilla pätevöittäneet jatkavat messiaanisen verbaalista itsensähipelöintiä puhumalla kovaan ääneen asioista, joista eivät itsekään mitään tiedä mutta osaavat kysyttäessä paeta hienojen sanojen taakse.
Klo 12 – 14.00. Hiipuvahippivaihe. Ruoan jälkeinen raukeus lamauttaa ajatteluelimien vielä aktiiviset osat miljoonan synapsin minuuttivauhtia. Ihmiset alkavat jo tuntua niin tutuilta, että pitää seuraavana päivänä morjestaa jos vastaan tulee. Ajatukset pomppaavat viidennen esiintyjän kolmannen kalvon neljänneltä ranskalaiselta viivalta totuuden mukana tuonne ulos ja loppupäivän kalvot voisi oppimistehon puolesta translitteroida vaikka klingonien kielestä japaniksi fontilla Comic Sans 10pt. Luentosalin sivuseinällä apeanhitaasti liikkuvien kellonviisarien seurantaan on harvoin valjastettu kollektiivisesti näin monen ihmisen aivosolut, vaikka pöydällä olevista kännyköistä ihan saman ajan näkisi päätä kääntämättä. Suu kiinni haukottelu on yhtä huomaamaton ele kuin tissivilkaisu, mutta juuri ruokailun jälkeen riskialttiimpi tahattomille kehonäänille. Kenellekään ei enää kuulu sen ihmeempää, eikä päivän viimeinen kahvipullatankkaus juuri asiaa auta. Oppimiskäyrä leikkaa x-akselin takaisin penkkiin istahtaessa ja kuuntelukiintiö alkaa olla tämän päivän osalta loppuunkuksittu.
Klo 14.15 – 16.00. Eloonjääntitaisteluvaihe. Alkupäivän opit nollaava nukkumattipeikko takoo 6 kilon lekalla REM-unta takaraivoon, mutta saman penkkirivin hierarkkisesti molempiin suuntiin etenevä komentojono itsestä ylöspäin pysyttää silmät auki katseen takana siintävästä tyhjyydestä huolimatta. Armeijaa käymättömät amatöörit sulkevat istuallaan nukkuessa silmänsä, mutta vanha reservin upseeri vielä muodollisesti valveill’ on. Kasvolihasten lamautuminen saa ryhmäpilkkimissession osallistujat muistuttamaan passikuviaan ja lähimpänä eläkeikää oleva erikoisasiantuntija tohtii jo pari kertaa korahtaa kuorsaamisen merkiksi. Epäonnekseen viimeiseen settiin valitut luennoitsijat kiittävät taivaanisää siitä, ettei ihmiselle ole suotu ajatustenlukukykyä.
Klo. 16.00 – Kooma. Nyt jo liikkuvassa penkissä rautahevolla kotikuusta kohti ratsastamassa. Mieli sanoutuu irti tämän maailman murheista kehon seuratessa hyvää vauhtia perässä. Tästä tilasta herättämiseen pystyy ainoastaan VR:n konduktööri, joka toteaa ”Herätys, olet Imatran tavara-asemalla.” Kaukana kavala maailma ja 40 km päässä tulosuunnassa ohinukuttu kotiasema Lappeenranta. Työpäivä päättynyt. Ylimääräinen bonuskotimatka kotiakohti alkaa vielä määrittelemättömällä liikkumisvälineellä. Pakkanen lauhtunut substrooppiseen miinus kahdeksaantoistapilkkukolmeen, mutta onneksi huomenna on jo tiistai. Niih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti