Villi luonto ahdisteli taas tänäaamuna urbaanitartsania. Illalla ennen nukkumaanmenoa avasin ulko-oven päästääkseni kissan sisälle, niin eikö prkl semmonen oravan kokoinen sammakko pompannut jalan vierestä eteiseen. Mokoma limaköntsä pomppi superpallona kenkätelineessä sinnetänne päätyen lopulta neljäneloseen lakeerikenkääni. Tempasin kengän sammakoineen pihalle marjapuskan juureen ja Saku jatko ehkä viimeistä matkaansa kaksi kissaa tikkana perässä. EVVK miten sille kävi.
Aamulla lähdin hakemaan lehteä ja astuin heti ovelta kuolleen lepakon päälle. Oli pölhökissa tuonu aamulahjaksi. Kohtuuyrjöttävää korjailla ennen aamiaista semmosta sadan kilon askeleella lanatun lepakkoletun suolia etupihan betonilaatasta. Öäööärgh. Postinhakureissuani vahti tiellä irvistelymatkan päässä tuijottava rusakko…en näet viitsinyt ääntä korottaa jotten olisi herättänyt naapurin eläkeläisiä ja liika pantomiimi kuulemma näkyy sälekaihtimienkin välistä. Ai jumalauta. Hetken aikaa piti funtsia, että uskaltaako tästä edes lähteä kävelemällä töihin ettei vastaan kävele vähintään karhu tai joku muu oikeeta suoraani suurempi tai naamaani rumempi metsämörökölli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti