Kissankuseen hyytyneestä nokiakäikäleestä viisastuneena hankkimani Catepillarin äijäkännykän päältä alkoi näet tänä kauniina sunnuntaiaamuna klo 6 kuulua armoton pärinä ja se normikilikalinkoli. Kuuden vuoden kissanpalvelija/-näyttelijäkokemuksella yritin vaivihkaa vaihtaa fyysisen olemukseni moodia nukkuvasta kuolleeksi raottaen tyynynpuoleista silmää vain harsomaisen hintsusti tilannearvion tekoa varten….joo siinähän se deerfyyreri istua pönötti hajuetäisyyden sisäpuolella päristen kuin ex-naapurin vanha pappatuna ja tehostaen aamun toivomuslistansa kohtaa yksi kaikenläpipureutuvalla Batman-tuijotuksella. Hetken aikaa pohdin gameplania unien jatkamiseksi, mutta näiden elämää suurempien voimien edessä totesin pikkuhiljaa vastustuskykyni vajonneen jo itsetuntoa alemmaksi joten nousin ylös vähäeleisen ja korostetun veltosti.
Sheebanlaiton jälkeen luonnollisesti koneelle asap ja facebookkiin… Ei mene kuin 5 min niin printterin päälle pomppaa sama vahtigepardi santsia hakemaan (en ota katsekontaktia), hieroo naamaansa näytön vasempaan yläkulmaan (en reagoi), kiertää pikkuhiljaa näytön takaa oikealle puolelle reitittimen päälle istumaan (mun putkinäkö ja pokeri pysyy edelleen), työntää päätä eteenpäin ja laittaa jumalauta hampaansa mun hiirikäden etusormen päälle puraisten (nyt alkaa munkin jurkka pettämään ja entiseen hiusrajaan nousta pisaroita), jatkaa liikettä edeten oikealta vasemmalle minun naamani ja näytön välistä talloen facebookin päältä ja käynnistäen firefoxin (joo oukkidoukki mää luovutan). Eli sunnuntaiaamun henkisessä nyrkkeilymatsissa tuli vanhalle pugilistille kaksi luovutustappiota ja yksi walk over…poistun nyt huoltsikalle vetää rauhassa aamukaffet ja pari vihreetä palmallia. moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti