Ei kirvele lomalaisen auringossa palanut nahka, mutta päivän kipukiintiötä voi koordinaatiokyvytön täyttää vaikka konttaamalla rautakaupan kassan alla. Nii-ih. Ja kuuden reijän hilavitkuttimeen saattaa tarvita yhtä monta kiinnitysjutskaa, eikä niitä ei ole laitettu samaan minigrippiin ihan vaan niinku koristeeksi kilisemään. Tämän äärimmäisen monimutkaisen yhtälön sarjamokaaja todisti oikeaksi ylittäen taas kerran reippaasti sosiaalisen käyttäytymistaidottomuutensa kipukynnyksen. Kahdesti.
Kävin näet ostamassa portin sulkemismekanismihimmelin ja siinä kolmen miehen kassajonossa aloin kuunnella muutaman Kannaksen jälleenrakentajan tjaksfrii-pulputusta ja samalla alitajuisesti tekemään kädessäni olevalla muovipussilla jonkunlaista eestaasheijaavaa stressiliikettä. Eikö perkele pussi heilahda metri ennen kassahihnaa kämmenselän yli, siitä lattialle sekä pussin sisällön tilpehöörit rapsahtelivat iloisesti ja jokainen osa luonnollisesti eri suuntaan. Siinä sitten alati pitenevän neuvostojonon edessä hetki konttailtiin etsimässä ruuveja ja ripellyksiä havainnollistaen naapurin miehille härmänhitaiden kovin konsensushenkistä kassakäyttäytymistä. Öbaut kaikki keräiltyämme pikaiset maksut, moimoit ja uudenkarhea minigrippipussi messissä normaalia ripeämpi kaupasta ulostautuminen.
Überfiksu insinööri laski vasta kotiin päästyä pussin sisällöstä kuusi plus kuusi on yksitoista eikä tuommoista mun pakista löydy eli monopolimatematiikkaa soveltaen palaa pisteeseen A potkaisten sitä ennen itse itseäsi perseelle. Täysillä.
18 vitutuksesta velton kävelyminuutin päästä olin taas samassa kaupassa. Tällä kertaa lähestyin kassaa kulkusuuntaan oikeasta grilliosaston suunnasta, jotta jäi enemmän aikaa keilata kassan lähistön lattiaa. Naama kassalla oli jo ehtinyt vaihtua, mutta ilokseni huomasin viereisen kassan portin kohdalla kovin tutun näköisen ruuvin. Keskustelu asiakaspalvelijan kanssa soluikin tämän ansiosta jouhevasti tyyliin Päivää => päivää => Mitä saisi ol… => Mie tulin vaan hakeen tuon miun ruuvin => ööptuotaminkä… => tuon tuossa sormeni suunnassa => aijjaaetsemmone… => joo kiitti noo moi (johon tämä asiakaspalvelun ammattihenkilö vastasi lyhyellä virkahymyllä ja hieman viipyilevällä heiheillä.). Olisin varmaan saanut päivän asiakas ilmapallon ovella, mikäli semmoisia olisi ollut jaossa. Mutta silti selvisivät normia vähemmällä mussutuksella, koska tällä kertaa en kysynyt neuvoa mihinkään. Että semmosta. Aaargh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti