Khyl kahvinkeitonkin voi tehdä vaikeaksi, kun on syntynyt voittajajunan konnariksi. Tuossa yön jalkapallomatsin jälkivitutuksesta aiheutuneen hienomotoriikkahäiriön seurauksena aamusumpin hinnaksi tuli palttiarallaa kympin kuppi. Wanhan uskollisen Melittan lasinen kannu tuli maallisen vaelluksensa päähän, kun raanan alla tekemäni ovaalihuuhdontaliike tuli aivastuksen vastaliikettä sabiloitaessa tehtyä viisi senttiä normaalia ylempänä ja liikkeen lopuksi kädessä heiluikin sitten pelkkä muovikahva. Muu osa ex-kannuksi muuttuneesta lasiastiasta oli luopunut molekyylien välisistä sidoksistaan ja miljardina pikkusiruna aloittanut matkansa kohti sukunimikaimansuon jätevedenpuhdistamoa.
Siinä kahva kädessä mieleen hiipivän vitutuksen torjuntakiroilumantraa hokiessa tuli mieleen eilen televisiosta kuulemani pilipalipsykologin viisaus, jonka mukaan onnistunut kesäloma on pienistä onnen hetkistä koostuva palapeli josta voi ammentaa voimaa kohdata työelämän paineita tjsp. Joo perkele, kyllähän lähti taas ensi talven työelämästäni voimaa tästäkin palapelin osasta muutama megawattitunti viemärini syvyyksiin. Kello viittä yli kuusi ja kauppa aukeaa vasta seiskalta eli aamukahvin nautin vain virtuaalisesti haistellen.
Kaupassa tulikin sitten päivän ensimmäinen ja ainut onnistumisentunne huomatessani alennusmyynnissä 9,90 viimesenpäällehienon masiinan, jossa oli kaikki tarvittava ja kaupan päälle kahvimitta ja kestosuodatin. Eikun onnesta soikeena aamusumpin keittoon utuuttaanrutisevalla perkulaattorilla. Aamutoimien ajaksi keittymään jäänyt kahvi maistui hieman hailakalta sekä keittiössä tuoksui vienosti vanhan kartongintekijän kainaloiden ja jatsitupakin risteymältä.
Samalla koneella keitetty päiväkahvee oli yhtä laadukasta, mutta kyökin ilmapiiri huomattavasti edellistä intensiivisempi. Ehdin jo tavaramerkiksi muodostuneella tunnekuohullani kirota kaikki kahvinautintoni elinkaariketjun osaset aina siitä pienestä costariicalaisesta pavunpoimijamummosta siihen korealaiseen kahvinkeittimenkokoajaan, ennen kuin rauhoituin tarkastelemaan ostostani hieman tarkemmin ja tajusin syyllisen olevankin edellisten sijaan kahvinkeittokonetta käyttänyt lappeenrantalainen diplomi-insinööri. Olin näet sielua raastavassa kahvinhimossa unohtanut kahvinkeittimen levyn päällä olevan pakkauspahvin paikoilleen ja paahtanut sen kahdesti ennen kuin savu paljasti sössijän. Ameriikan meininkiä Harapaisissa ja Teksasin kokoinen vitutus…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti