ARKIKUVAILUHAASTE 6/5

Facebookissa kiertää kaikkien tirkistelemisestä kiinnostuneiden puolikostea arkipäivähaastekisa, jossa pitäisi puoliväkisin vääntää elämästään jotain toosi mielenkiintoista hevonkukkua muitten vempattavaksi. Minäkin ajattelin osallistua kisaan, koska syntymänarsistina haluan kuvailla elämäni glamuuria ja saada sitä kautta edelleen liian vaisusti morjestelevat ”kaverit” ihan hemmetin kateelliseksi tai sitten itkemään ilosta oman elämänsä hilpeyttä meikäläisen arkiharmauteen verrattuna. Eli selkokielellä sanottuna en taaskaan saanut haastetta, josta olisin voinut dramaattisesti kieltäytyä ja yrittää vaikuttaa muita fiksummalta.

Maanantai-aamun auringon ensi säteiden loisteeseen pitkää varjoa loi työhuoneen ikkunassa EDELLEEN jo kohta vuosipäiviään viettävä linnunpaska ja Suomen vihreimmän kaupungin aamupierunraikkaassa ilmassa kokenutkin sellunkeittäjä laittoi autonakkunat kiinni ja pieraisi tahallaan Wunderbaumin puutteessa. Tietokoneen ruutu ilmoitti huoltotauon päättyvän vasta puoli kahdeksan ja puhelimen akku oli vihdoinkin täysin tyhjä. Kivakivakiva… Suhteellisuusteorian mukaisesti aika hidastui liikkeessä loittonevaan havaitsijaan nähden, minkä teorian todistin kokemusperäisesti katsoessani DDR:n värisessä poplarissa oven avaava työkaveria. Maanantaipäivästä positiivisia puolia löytävä on poikkeuksellisen onnellinen, tyhmä tai muuten vaan liikenteelle vaarallinen. Aamun teemaäänenä oli sydämen pohjasta huokaistu moi. Päiväkuvana omalla perseellä puhkimodailemani työtuoli.

Tiistain hyvä puoli on se, että se on alkuviikon puolivälissä ja keskiviikon aatto, josta ei ole enää kuin yhden päivän aikamatka viikonlopun aloitukselle eli perjantaille. Se taitaa ollakin tämän viikonpäivän ainoa hyvä puoli. Päivän väri on kasvoista kahvikupin pohjalle asti ulottuva kaiken läpitunkeva harmaus. Tiistaipäivä on tehty betonista ja se on muuttanut Kouvolaan Lahdesta. Kaiken ilon muista viikonpäivistä imevän tiistain iloisena ylläribongauksena työpaikan kattoon nostettu jumppapallo. Boing-boing-boing ja moomma niin siististi cool…edelleen yhtä käyttämätön kuin ne jumppakuminauhat, istumatyynyt sekä hevossatulatuolit.

Keskiviikkona alkuviikon rämminnässä pohkeiden tasolta kertymisen aloittaneet maitohapot haisivat jo hengityksessä ja päänsäryn määrän voi arvioida miettimällä mitä tahansa suurta elämässään ja kertomalla sen sadalla. Päivän piristeenä oli naisharjoittelijan elävä kuvaus ostamansa 500 euron auton teknisistä ominaisuuksista sekä siihen liittyvä kanssasisarten pohdinta koneen koon ja kuutiotilavuuden välisestä symbioosista. Päivän kuvana olkapäähäni pistäneen kotihyönteisen ex-hima meikäläisen ulkovarastossa, jota ”vähän” raidilla raikastin. Voivoi maijamehiläistä, toivottavasti kotimatkasi önniäisten helevettiin ei ollut yhtä tuskainen kuin turvonneella olkapäällä tekemäni yleistervehdysliike.

Torjantai on ne keskiviikon ja perjantai kello neljän välissä olevat piinatunnit, jolloin V-mittari takoo tappien väliä ja kaikki A4-paperit työpöydällä viettävät lemmenlomaansa naimalla ”kiireelliset”-kasaan korkeutta duuninokian diibadaabavärinöiden lyödessä tahtia taukoamatta. Laa-laa-landiassa puheummetusta oli ilmeisesti loivennettu punakolmiolääkeillä ja ”hyvä ruoka-parempi mieli”-moton mukaisesti kalasoppa piti työpaikkaruokalan jonottajilta hymyt pyllyssä. Torjantaikuvana kahvihuoneen jääkaapin aina yhtä vihannan pakastelokeron pikkunyssykät, joista perimmäisen päällä lukee ”Ötzi”.

Lauantaimenyynä tunti rautakaupassa ja mukaan lähti Boschin iskuporakone teräsarjoineen sekä takakontillinen muuta käsityötaidottomalle tuiki tarpeetonta kodintuhoamisvälinettä. Jälkiruokana tunti puutarhakaupassa visualisoimassa powerpointilla piirtämääni puutarhasuunnitelmaa, jota nenän muotoihinsa tyytyväiset työkaverit kovasti kehuivat. Suunnitelman toteutuksen ensi aallossa fordin takapenkille tosin mahtui ainoastaan heräteostoksena kaksi Bad hairday-havupuuksi nimeämääni stiff weeperiä ja boksi kananjutskaa koko korttelin raikastamiseksi. Tahmasen työviikon kliimaksina lauantaiehtoona yleteemalta alkuperäinen king kong kuttaperkkalavasteineen eli loppu hyvin kaikki hyvin. Ei paha.