The Thing. Pimeyden keskellä havahdut voimakkaaseen läsnäoloon ja tajuntaa vihlovaan tuijotukseen. Se jokin tuijottaa ja läheltä. Ähkii ja pyyhkäisee hanurilla otsaani. Monta kertaa. Laitan parasta Jurkkaa kehiin ja yritän muumioitua osaksi elotonta luontoa, mutta alieenin aistit havaitsevat ainoina toimivina lihaksinani reagoivat niskakarvojen nostimet. Sekuntien madellessa minuuteiksi Se vihdoin poistuu pimeyteen sekunteja ennen luonteenlujuuttomuuteni totaalista romahdusta. 1 – 0. Ihmiselle.
Juuri ennen Nukku-Maijan hellää unisuudelmaa saapuu paikalle Sen töräkämpi veli ja aloittaa kantakapakan kauheinta serenaadia järkyttävämmän moikauksen potenssiin kolme... MJOOOAAAHHmaiskismaiskismaiskis...mutta...eehhehhee...ei vanha tykistöupseeri ääntä pelkää ja liikkumattomuudellani olen tähänkin asti työelämässä pärjäillyt. Siinähän möliset. 2-0. Ihmiselle.
Ei ehdi ihminen kauaa erävoittonsa johdosta onnesta maatua, kun kämmenselkään pureutuvat kolme kulmahammasta rytkäyttää kybällä hertan rytmit uusiksi ja viimeiset unihiekat tärähtää korvista pihalle. Ei suomiäijä luovuta vaikka olisi miten pihalla, vaan nykäisee handun peiton alle ja luottaa liinavaatteiden suojakertoimeen. Minä olen ihminen ja sillä perusteella periaatteessa tämän luomakuntani kuningas. Jatkukoon matka takaisin kohti unten valtakuntaa. 3-0. Ihmiselle.
Alieenin anatomiantuntemus on kuitenkin ihmisluontoa voimakkaampi, koska niistä miljoonasta akupunktiopisteestä kolme hammasta löytää seuraavaksi olkapäästä sen linkkuveitsivivun, jota näykkäämällä saa selkävaivaisenkin suomijampan istuma-asentoon 0,1 sekunnissa. 3-10 alieenille, joka kaukaa pimeyden syvyydestä hiipivästä hajusta päätellen on kissa. Se kuulemma helppo eläin.
Käännös-jalat lattialle-ponnistus-ota askel-toista viimeinen kaksikymmentäviisikertaa...itse itseään komentaen harhailee egyptin pimeydessä synkän karavaanin kahden kissajumalan perässä muumiomika Tutankhaamu lyhyen mutta tuskaisen matkan paikkaan-johon-se-ruoka-pitää-laittaa-nyt-heti. Kuppi sheebaa ja syntax error leuan rutinan säestäessä haukotusta.
Pikkuhiljaa palaava kuulo havainnoi vain syvän hiljaisuuden ja viimeisenä aistina herännyt näkö kertoo mikroaaltouunin vain hieman silmiäni punaisempien numeroiden karulla kielellä totuuden: 04:26...ne teki sen taas.
Hohhoijaa...onneksi on ööööh...perjantai tjsp.
T. Mika
Lord of The Aliens
