Terve kaikki ehtasuomalaisen kahvimakkarademokratian ystävät!
Nyt kun vaaleista on about viikko ja hallitusköntsänjauhannat alkaneet riivata todenteolla voin raottaa hieman vaalisalaisuuteni verhoa sekä esittää verbaalivalokuvina miten demokratian ja makkaran voimaan luottava suomiäijä bingoaa pahvinaamoista oman puhuvan päänsä neljäksi vuodeksi Arkadianmäelle taksilla ajelemaan. Omaan valintaprosessiin kului about yksi lauantai ja laatallinen Rennietä.
Aamun ensimmäisen pahvikahvin tarjosi Salo-Issakan VPK:n ex-pingiskerholaiselle Etelä-Karjalan pelastulaitos sukulaisuussuhteilla vihreässä makasiinissa. Linnoituksesta sataman kautta Oleksille, jossa ensimakkarat Persujen teltalla ja jälkiruoaksi kristillistä lettua mansikkahillolla ja kahvilla. Kokoomuksen kommandoilta oli pakko ottaa kova mutta makea karkki, koska en päässyt ruuhkassa muuten ohi Kepulaisten makkarajonoon, jossa sinappiautomaatit roikkui ovelasti telttojen nurkissa ja vaalipropagandaa kuunnellessani lupasin palata asiaa viimeistään seuraavassa elämässä. Oleksilta kohti Galleriaa hollantilaisen trumpetistin soittaessa taas kerran Moskovan valoja, kun ei se raukka muuta osaa.
Gallerian edessä ilmeisesti demarit tarjosi ulkonäöstään huolimatta yllättävän hyvää kasvissoppaa kinkkumurusilla maustettuna ja paikkakunnan tunnetuimman puliukon selostaessa piinaavan yksityiskohtaisesti suomalaisen sosiaalihuollon kipupisteistä sanoi entinen energiatekniikan professorini (eri mies) pitkästä aikaa notta terve. Terveterve sitäsamaa ja kohti Prisman parkkipaikkaa. Hölskismölskis sano kehonsisäiset happoliemet jo tassä vaiheessa sekä päässä että pakissa, vaikka demokratianmetsästäjän pummitrippi oli junakiskojen ylityskohdassa vasta puolivälin krouvissa. Eikä näkyny niitä leskenlehtiä, vaikka kansanedustajaehdokas kaupungin itäpuolelta niitä lupasi siellä olevan. Ensimmäinen rikottu vaalilupaus ja yksi ääni vähemmän sillä jännättävänä.
Prisman parkkipaikalle oikaistessani jouduin keskelle koiranäyttelyä, josta palaava lehmänkokoinen musta tanskandoggi väänti kokoa 56 olevan pipollisen verran köntsää keskelle jalkakäytävää. Koiran taluttaman omistajan epätoivoa seuratessani onnittelin omaa 11 vuoden metamorfoosiani koiraihimisestä kissanorjaksi. Yök. Tämän nenäkarkin siivittämänä päädyinkin taas demareiden makkarajonoon ja huitaisin nakin naamaani kyytipoikana puolikas pahvimuki punaista mansikkamehua. Kokoomuksen hölmöhköön rulettiin en osallistunut, mutta sain silti palkinnoksi sukulakun ja viereiseltä vasemmistoneuvostoliiton teltalta täsmälleen samanlaisen lakritsipötkön ilman höpötyksiä. Vihreiden ruskea keksi oli maultaan liian luomu jopa työpaikan work cafessa tarjottavaksi, joten pianvilkkaa persujen teltalle, jossa pahvikahvin painikkeeksi valitsin pullasta kanttipalan, koska se oli muita tuplasti paksumpi.
Nyt alkoi jo minunkin teräsvatsa huutaa Rennietä, joten päätin lopettaa vaalikiertueeni tällä kertaa tähän. Onneksi vaalit ovat vain kerran neljässä vuodessa. Ei minun vatsa kestäisi enempää....
Ystävällisin terveisin
Mika
Vaalipummi
