Sunnuntaitylsyys ryysii taas ovista ja akkunoista viikatemiehen varmuudella ja viikonlopun vapaasta uupuneelle ainoana lohdutuksena on tieto siitä, että vajaan vuorokauden päästä rakas kiinalainen herätyskello piipittelee digitaalisatakielen tilulileillaan uuden työviikon alkaneeksi…ja meitsi saa rientää taas riemurinnoin duunipaikan touhutontuksi tarjoilemaan nörteille buranaa sekä kahvihuoneen muijille nolonjäykkiä aasinsiltoja tylsääkin tylsemmän viikonloppuni ”tähtihetkien” esilletuomiseksi ja värittämiseksi lempivärini harmaan kaikilla eri sävyillä. Kuten toissamaanantaina.
Näin maailman kaikkien helpdeskien kauhuna ja antinörttinä jumalan armosta olen sitä mieltä, että Norja on hieno maa, jossa ihmiset puhuvat fantastista kieltä, punaposkiset viikingit vetävät paksusti öljylaardia pullan päälle eikä niistä kukaan heitä Pitkämäkeä pitemmälle miesten keihästä…tätä mantraa hoin, kun taas kerran istuin silmät kiinni tietokoneen edessä vetämässä syvään henkeä ja laskemassa mielessä numeroita yhdestä kymmeneen. Menin näet tyhmyyttäni sanomaan ääneen puhelimessa kaverille että ”Olen noin tunnin päästä keskustassa ja editoin sitä ennen yhden videon nettiin”. Puhelun aikana kytkin kameran läppäriin ja klikkasin elokuvanteko-ohjelman auki…joo…no eikö prkl sieltä avaudu kaikki valikot selkeällä hiihtelymaankielellä ja mun piti olla jo pumppaamassa polkupyörän etukumiin ilmaa. Totesin kaverille, jotta ”…saatan kyllä myöhästyä hieman kokouksesta mutta…tuut…tuut…tuut” ja sitten pidin tuon tenkkapoon.
Eipä siinä muuta kuin väsäämään nanosekunnissa mahdollisimman tehokasta gameplania siihen, miten kulutan ultratehokkaasi sovittuun lähtöaikaan tuskallisen nopeasti valuvan 8 minuutin aikaikkunan elämästäni. Vaihtoehtona A. ala pikaisesti kaivelemaan ohjelmien suomenkielisiä versioita jostain B. Gatesin hanurista (not gonna happen), B. Käy lennosta Norjan pikakielikurssi Google-kääntäjällä (ei v*ttu ehdi), C. Jatka samoilla lämpimillä bingoten valoa kohti toivoen parasta ja odottaen pahinta luottaen lujasti turistiruotsin ja insinöörikoulujen kovilla penkeillä päähän taotun loogisen ajattelutaidon (yli)voimaan (vähiten huono vaihtoehto). Eli eikun bingoamaan komentojen Gem, Afslut, Annuller, Skrftrrsoadkaf tjsp. välillä ja olo alkoi pikkuhiljaa muuttua katastrofaalimaisesta viikinkimäiseksi valikkojen vähentyessä ja naaman kalvetessa. No video lähti nettiin (tosin ilman taustoja, koska siinä vaiheessa henkinen tasapaino horjui jo kuilun reunalla ja sisäisen kierroslukumittarin neula paukutti tappia) ja ehdin palaveriin kostein kainaloin lähes sen akateemisen vartin rajoissa. Tulipa taas todistettua se fakta, että mitä vähemmän ymmärrät eteesi pompsahtavan valikon ylimmän rivin isoimman fontin kirjaimista, niin sitä varmemmin tuo minimissään kahden rivin kirjainmerkkijono päättyy siihen antinörttiä pierettävään kysymysmerkkiin ja minimissään kolmeen nappulaan.
Mutta nyt on taas aikaa säädellä kielet kohdilleen. Eipä taas muuta kuin freesiä maanantainaattoa…ja…äääp…Heja Norge?
Näin maailman kaikkien helpdeskien kauhuna ja antinörttinä jumalan armosta olen sitä mieltä, että Norja on hieno maa, jossa ihmiset puhuvat fantastista kieltä, punaposkiset viikingit vetävät paksusti öljylaardia pullan päälle eikä niistä kukaan heitä Pitkämäkeä pitemmälle miesten keihästä…tätä mantraa hoin, kun taas kerran istuin silmät kiinni tietokoneen edessä vetämässä syvään henkeä ja laskemassa mielessä numeroita yhdestä kymmeneen. Menin näet tyhmyyttäni sanomaan ääneen puhelimessa kaverille että ”Olen noin tunnin päästä keskustassa ja editoin sitä ennen yhden videon nettiin”. Puhelun aikana kytkin kameran läppäriin ja klikkasin elokuvanteko-ohjelman auki…joo…no eikö prkl sieltä avaudu kaikki valikot selkeällä hiihtelymaankielellä ja mun piti olla jo pumppaamassa polkupyörän etukumiin ilmaa. Totesin kaverille, jotta ”…saatan kyllä myöhästyä hieman kokouksesta mutta…tuut…tuut…tuut” ja sitten pidin tuon tenkkapoon.
Eipä siinä muuta kuin väsäämään nanosekunnissa mahdollisimman tehokasta gameplania siihen, miten kulutan ultratehokkaasi sovittuun lähtöaikaan tuskallisen nopeasti valuvan 8 minuutin aikaikkunan elämästäni. Vaihtoehtona A. ala pikaisesti kaivelemaan ohjelmien suomenkielisiä versioita jostain B. Gatesin hanurista (not gonna happen), B. Käy lennosta Norjan pikakielikurssi Google-kääntäjällä (ei v*ttu ehdi), C. Jatka samoilla lämpimillä bingoten valoa kohti toivoen parasta ja odottaen pahinta luottaen lujasti turistiruotsin ja insinöörikoulujen kovilla penkeillä päähän taotun loogisen ajattelutaidon (yli)voimaan (vähiten huono vaihtoehto). Eli eikun bingoamaan komentojen Gem, Afslut, Annuller, Skrftrrsoadkaf tjsp. välillä ja olo alkoi pikkuhiljaa muuttua katastrofaalimaisesta viikinkimäiseksi valikkojen vähentyessä ja naaman kalvetessa. No video lähti nettiin (tosin ilman taustoja, koska siinä vaiheessa henkinen tasapaino horjui jo kuilun reunalla ja sisäisen kierroslukumittarin neula paukutti tappia) ja ehdin palaveriin kostein kainaloin lähes sen akateemisen vartin rajoissa. Tulipa taas todistettua se fakta, että mitä vähemmän ymmärrät eteesi pompsahtavan valikon ylimmän rivin isoimman fontin kirjaimista, niin sitä varmemmin tuo minimissään kahden rivin kirjainmerkkijono päättyy siihen antinörttiä pierettävään kysymysmerkkiin ja minimissään kolmeen nappulaan.
Mutta nyt on taas aikaa säädellä kielet kohdilleen. Eipä taas muuta kuin freesiä maanantainaattoa…ja…äääp…Heja Norge?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti