Sää se on hieno homma. Varsinkin semmonen syvältä esterin
perseestä oleva kesälomasää, jonka vittumaisuudelle ei ole asiantuntijankaan
mukaan nähty vertaa näillä leveysasteilla miesmuistiin. Tosin tämän
puolitotuuden lomaltapaluumasennustoivotukseksi esittäneen asiantuntijatilastonaisen
miesmuisti taitaa jäädä alle kahteen vuoteen, koska toissakesänäkin
aurinkorasvapurkin kansi limoittui pysyvästi kiinni jo reilusti ennen syyssateiden
alkua. Insinöörin timantinkovaa psykofyysistä tasapainoa ei tosin
luulotietoihin perustuvilla tölväisyillä juuri heilautella, koska
ammattikuntamme perusperiaatteiden mukaisesti me emme luule mitään, vaan
laskemme kaiken mihin oletamme laskutaitomme riittävän ja täytämme
paskanjauhannalla mahdollisesti esittämämme faktatiedon miehenmentävät aukot
vedenpitävän kuulloiseksi teoriaksi. Olen nimennyt tämän insinööripiireissä
yleisesti käytetyn toimintatavan tajunnanvirtsatekniikaksi. Se kuullostaa
fiksummalta, vaikka on käytännössä identtinen vastine muiden mielestä paremmalle
ja riskittömämmälle ”En tiedä”-versiolle. Mutta vielä siitä säästä…
Tänä vuonna ajattelin kerätä kahvihuoneen säälipisteet
todistamalla lomani pohjattoman kurjuuden puhtaasti tilastomatematiikan ja
tarkan havaintoaineistoni perusteella (lämpötila-sadepäiväkaaviokuva alla). Laskelmieni perusteella
lomapäiviäni sulostutti 82 %:sti jonkunnäköinen sadesessio (pl. kesäkuun
muutama räntä/raekuurosessio). Kuuden viikon lomaan (olin ihanasti ennakoiden
säästänyt talvilomapäivätkin kunnon irtiottoa varten stna) sisältyi kokonaista
kolme kaunista hellepäivää. Näistä ensimmäisenä hankin vesirakkulat handuihin tyhjentämällä käymistilaista kompostia ja kaivamalla
lapiolla ojaa. Toisena hellepäivänä istuin kuusi tuntia yleisessä
kulkuvälineessä, jonka reitinvalinta hinkkasi kaikki mahdolliset junttiloiden
navetantauksien kinttupolut kahden kaupungin välillä. Kolmas hellepäivä olikin
sitten mukavasti töihinpaluupäivän aatto, jolloin päänsisäistä
työhönpaluutuskaa tasapainotti päänulkoisesti puutarhatöissä palanut
pälvikalju. Lohdutuksena voinen kuitenkin todeta, että toissakesän lomasää oli
vielä sateisempi. Lomaltapaluun jälkeen onkin sitten helteitä pidellyt ja
satanut ehkä yhtenä päivänä…
Nyt alkaa olla sen verran napakasti tuota todistusaineistoa
kasassa, että harkitsen tosissani sitä jo kavereilleni aiemmin mainostamani
Toikan Sadetus- & Vittuilupalvelu Ky:n perustamista. Firmani
toimintaperiaate olisi suoraviivaisen yksinkertainen; yhdellä puhelinsoitolla pellolleen
vettä kaipaava bönde tai naapurin rapujuhlille kateellinen tunnelmanpilaaja
voisi tilata meikäläisen paikalle 24/7 kaikkine pallogrillausvermeineen ja
aurinkorasvoineen. Voin 100 % takuulla ja kymmenien toistojen perusteella
luvata, että taivaalta tulee vettä jossain muodossa viimeistään siinä
vaiheessa, kun iho on rasvattu ja makkarat koskee ensi kerran kuumina hehkuvien
hiilien päälle asetettua grilliritilää. Tai vastavuoroisesti auringonpaistetta
tarvitsevalle toisin tontin nurkkaan ilmastoimattomaan pakettiautoon
rakentamani hermeettisesti eristetyn synkänharmaan toimistosimulaattorin, jossa
ulkoilmajuhlien tmv. ajan räpläilisin kauluspaita päällä aanelosia, vastailisin
simuloituihin puheluihin tajunnanvirtsatekniikalla, piereskelisin äänettömästi
ja naputtelisin tietokonetta sekä tarvittaessa nostaisin
ulkolämpötilaa/vähentäisin taivaan pilvisyyttä kontin tuuletusta pienentämällä.
Kontin kyljessä olevaan numeroon voisi soittaa, jos tulisi ihan mistä vaan
asiasta paha mieli, niin pysyisi simulaatio mahdollisimman autenttisena ja
tuskanhikinen aikamies kyynelissä. Hyvää palvelua ja halpaa kuin saippua.
Eipä tässä muuta kuin tuuletusta pienemmälle ja takaisin
töihin. Olkaa hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti