Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 2. tammikuuta 2015

Ruskean möhnän sepelvaltimovalssissa Möö ja Paa



Joo ne koulutodistusten perusteella minua selkeästi viisaammiksi todistetut väittävät ettei outo huumorintaju ole opittu ominaisuus, ilmansaasteiden aiheuttama mielenongelma tai välttämättä edes geeniperimään kirjoitettu händikäppi vaan kaikkien edellämainittujen elämänperseyksien monisävyinen summamutikka. Tämmöinen ajatuskakkapökäle turahti mielensyövereistä tajuntaan avatessani kuvassa olevaa kauniisti paikallislehden sunnuntainumeroon pakattua joululahjaani. Pakkauksesta paljastui 2 * 200 g * 9 kpl = 3 600 grammaa Fazerin Sinistä Suklaata (joka minun suussani maistuu karjalanpaistia pahemmalta) sekä paristokäyttöinen hammasharja, jossa oli neljällätoista (14) kielellä lakanan kokoinen käyttöohje (ennen hammaspeikot Möö ja Paa saivat turpaansa, kun muisti puristaa putkilon oikeasta päästä Pepsodenttia harjalle, pesuväline osui leegojen väliin ja pysyi siellä ees-taas-hinkkauksen ajan)… Lahjaa hetken katsottuani otin mielikuvituspipon päästä, painoin katseen alas, pudistin päätäni ja totesin äänettä opinnonohjaajan yläasteella rikkisössimälle minäkuvalleni: Olen kohdannut voittajani; tämän parempaan minä en pysty. Ikinä. Respect.

#enääreilukolmesataakyyskytäpäivääaikaakeksiäräplytähän  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti