Ruuski on mun kissa, Rähinäpalli tunnearvoltaan melkein mittaamattoman arvokas tuolia muistuttava koulukäsityöni Kekkoslovakiasta ja Reisiraidat kahden edellisen summana normaalia tuskaisempi hermoimpulssishokkiherätys (ja ennenkuin aloitatte niin selvennykseksi palli = selkänojaton matala tuoli). Löysin näet varaston perukoilta tuon ikivanhan kätteni työn hedelmän ja laitoin sen seinän viereen arvopaikalle, mutta yllättäen omaa liikutusta oudompi tunnereaktio oli aiemmin kahdesta vaihtoehdosta viisaammaksi luulemani kissan riemu tuosta niin kovin vaatimattomasta huonekalusta. Tätänykyä tuon puuhökötyksen tärkein funktio onkin toimia Ruuskin rähinäalustana niinä hepulihetkinä kun eteisen matto ei enää maistu. Siinä se outotyttö väijyy pahaa-aavistamattomia ohiraahustajia kahmien samalla vasuriyläkoukulla ilmaa/lahjetta/ihokudosta naaman ollessa pelkkää pupillia ja öörat päätämyöten. Ei asu viisaus siinä päässä silloin. Tasapeli.
Ei siinä muuten mitä, mutta neiti Yläkoukun uudenkarhea aamurutiini alkaa pikkuhiljaa hinkata tän ihmisestä syntyneen hermot jo harsomaisen hauraiksi. Allekirjoittaneen joka jumalanaamuiseen makkari-olkkari-kyökki zombiewalkkiin mun oman pikku laardijojon nekkausrasti on ainoastaan kissan logiikalla sadankin toiston jälkeen vielä hauska vitsi. Herätyskellon tilulilulilun jälkeen on täysi hiljaisuus Mikan kissalandiassa eikä liiku mikään elollinen. Ja elottomasta luonnostakin ainoastaan autopilotilla ajatustaan hitaammin yksi eilenkuolleen näköinen insinööri. Olkkarin suoralle (3 metriä) käännyttäessä vilahtaa nurkan takaa kuvanmukaiesti kissanpää 1-2 kertaa ja taas hiljaisuus. Samalla kun meinaa ehtiä ajattelemaan, että ”Ei se tällä kertaa...” niin 10 cm polven yläpuolella tuntuu napakka kaasut liikkeelle saava kirpaisu kun ”tsap-tsaptsap-boing-boing-boing-boing” lyöntisarjan jälkeen on kisumirri neljällä pompulla keittiössä ruokakupin vieressä ihmettelemässä notta mikä maksaa.
Eikä auta mikään perinteisistä P-, V- tai S-alkuisista voimasanoista tai Rähinäpallin poistaminen, koska se ei ole ymmärtävinään suomen kieltä ja minulla on nilkassa on vielä reittä enämpi hermoratoja. Aaangh.
Aivojen narikkalappu hukassa kontaten
Mika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti