Eläinkanava ja Aamiainen eivät sovi yhteen, varsinkin jos tapananne on tahattomasti jemmailla kädessä pidettävän kokoisia ääntelykyvyttömiä elektroniikkavempaimia milloin mihinkin osaa huoneistoa tai sohvienkolosia. Jos ette usko niin kokeilkaa huviksenne. Tällä kertaa (kissan avustuksella) silmiä availlessa ajattelin sunnuntaiaamun kunniaksi tehdä oikein kunnollisen voikkariaamiaisen costariicalla ja nauttia sen rauhallisesti jotain mitälie teeveeohjelmaa katsoen. Aivan sama kunhan kuvat liikkuu.
Hyvä…Nousee ylös. Laittaa ohimennessä TV:n päälle. Kauhoo sheebat kissaeläinten lautasille ja odottaa ovi auki kalsarisillaan niistä pölhömmän tämänaamuiset tilannearviohaistelut säätilasta. Palaa meteorologikissa perässä keittiöön. Keittää kahveet ja duunaa omasta mielestään helevetin hyvät voikkarit jonkun eläimen roikkuessa jalan vieressä kynsiensä varassa työtasosta. Ignore. Käy päästämässä äsken aamusäätä arvioineen kissan ulos. Hakee aamiaisen keittiöstä ja menee olohuoneeseen. Ottaa erittäin mukavan asennon sohvalla, laittaa armeijan villahuovan jalkojen lämmikeeksi ja luulee aloittavansa rennon aamuhetken luonto-ohjelman/aamupalan parissa…koska kanavaksi on näköjään jäänyt tuo amerikkalainen eläinkanava ja siinähän näkyy pyörivän joku kiva koiraohjelma. Aaah tätä sunnuntaiaamun raukeutta.
Heti ensimmäisen kahvihörpyn kohdalla kuitenkin ohjelmassa tunnelma vaihtui. Ensimmäisessä videoklipissä kaksi norsua kävelee vierekkäin savannilla. Sen kummemmin varoittamatta toinen kääntyy ympäri ja työntää kärsänsä toisen hanuriin kahmaisten sieltä itselleen ruskeeta aamupalaa…jumalauta yyyäääääärrrgh ja kaukosäädin keittiössä tai jossain muualla ei-saatavilla. Keskitän katseeni voikkariin kuunnellen samalla tuskaisen yksityiskohtaista selostusta, mitä tässä nyt tapahtuu. Huhhuh. Ei tämä tän pahemmaksi voi mennä. Tai sitten voi.
Mainoksen jälkeen oli vuorossa toinen videoklippi, jossa Romanialainen herrasmies esittelee ensin itsensä sekä vaimonsa ja sanoo sitten lähtevänsä suolle hakemaan aamupalaa. Hetken päästä kaveri nostaa suosta sammakon ja sen kummemmin valmistelematta vetelee sen raakana naamaansa; kehuu vielä syövänsä niitä 6-7 päivässä ja kaivaa jälkkäriksi tunkiostaan kastematoja. Äijän vaimo kehuu hymyssäsuin ruokalaskun olevan kesäisin paljon pienempi, mutta olevan hieman huolissaan raakasammakoiden aivoloisista (seuraavana mikroskooppikuva joistain pikkuvipeltäjistä)…mietin hetken, että oliko tämä maa jo eeuun jäsen samalla kun luovuin voileivästä ja ajattelin keskittyä tänä aamuna vain kahveeseen. Hohhoijaa…
Mitä vielä…Kolmannessa klipissä kyläläiset ovat kerääntyneet tekemään karitsasta juhla-ateriaa. Paikalle saapuu python ja alkaa nielemään tuota karitsanmöhkälettä tullen kuitenkin hetken päästä toisin ajatuksiin öykäten sen takaisin pihalle. Kyläläiset jatkavat muina miehinä ruoanlaittoa ja tanssimista. Eipä taida niitten lasten kouluissa tillilihaa tarjoilla. Jokohan tää jo riittäisi tälle aamulle.
Ohjelman Grande finaalissa aavikolla makaa gnuun ruho ja paikalle saapuu kaksi korppikotkaa. Onneksi tätä klippiä liidattiin selostus edellä. Tiesin aamiaiseni tämän sunnuntain osalta jääneen kahteen kahvihörppyyn ja yhteen voileipähaukkaukseen siinä vaiheessa, kun selostaja kertoi gnuun nahan olevan korppikotkien nokille liian paksu ja ruho tulee siksi syödä kehon onkaloitten kautta. Heitin pikaisesti viltin päältä ja kiiruhdin keittiöön hakemaan siellä puhelimen vieressä odottavan kaukosäätimen. Lähdinkin aamiaisen sijaan lenkille. Oppia ikä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti