Silloin kun tekniikan Ihme-lapseksi koulutetulla (ja sellaiseksi jääneellä) ei ole mitään järkevää tekemistä tai monologinaihetta, niin se alkaa joko järjestelemään ajatuksiaan aakkosjärjestykseen tai punnitsemaan pieniä esineitä orsivaa’alla. Niin kuin nyt tänäaamunakin, kun vielä kofeiinittoman ruhoni japanialaismallisten aamusilmäluomien välisestä harmaudesta yritin priorisoida keittiöni aamutoimien agendaa kahden seiniä tuijottelevan karvamöntin ja kahvinkeittokoneen muodostaman epäpyhän kolminaisuuden antaessa taas kerran sen kipeästi tarvitsemani henkisen persepotkun starttilaukaukseksi matkalleni kohti työpaikkani perjantaisen kelmeänä hohkaavaa mainoskylttiä. Neljän sekunnin hengitys nenän kautta sisään ja sama hitaasti suusta ulos… Moon teoriassa se karu soturi ja te lemmikkejä…eikä toisinpäin.
Eli siinä ne kissaystäväiseni taas nakottivat ritirinnakkain jotain toimenpidettä pikaisesti odottaen ja täysin välinpitämättömänä sille faktalle, että huoneen sillä hetkellä ainut kädellinen (eli minä) pystyy heistä poiketen avaamaan mm. sen ruokakaapin oven ja sheebapussit janiinedelleet… Tästä déjà vu-hetkestä ”viisastuneena” päätin taas aakkostaa v-käyräni tätä elämänosiotani jojottavat parametrit käyttämällä suorana analogiana amerikkalaisten lajitoverieni kylmän sodan valmiusluokka-asteikkoa (DEFCON), koska sekin on ihan varmasti jonkun kissanomistaja-insinöörin alun perin keksimä. Voihan ne vormu päällä yrittää miehekkäästi muuta sössöttää, mutta kyllä kissaa samassa kyökissä joka aamu väistelevä näkee rivien välistä karun totuuden.
Kissaeläimen Kehonkielioppi-tutkielmasarjaani olen lähes järkevän oloisesti astekoinut kissojen pummintakuviot aina lunkista ”kunhan tässä v*ttuillessani käyn sheebaasi nuuhkaisemassa”-mukahuikomisesta (DEFCON 4) aina järkeävajaa ”mä-revin-sun-varpaat-ynnä-muut-irti-jos-ei-kohta-ala-liha-liikkuu”-nälänhätään (DEFCON 1).
DEFCON 4 (vihreä). Rauha maassa ja ihmisellä hyvä tahto. EVVK:t lähes näkymättömiä. Veden jo ropistessa kahveepurujen päälle laahautuu vähemmän hidas karvalöllerö eläinmaailman veltoimmalla askeleella viiden sekunnin välein haukotellen muistuttamaan läsnäolostaan. Siskolla tutka keilaa ainoastaan kylkiasennosta vapaalla korvalla, luottaen hajuaistiinsa. Sheebat mukiin, lässynlässyt ja oooo-le hyvä. Pölhö nuokkuu keskellä lattiaa, käy (ehkä) välinpitämättömästi nuuhkasemassa mättöään, mutta tn. kävelee vain silmät puoliummessa ja häntä suorana huomiota herättävän läheltä takaisin elbaamaan. (Muistan tarkistaa onko ulko-oven edessä ylläriraato venttaamassa ENNEN kuin astun kynnyksen yli). Pölhö&Ruuski-duo palaa kyllä syömään kun silmä välttää. Aina.
DEFCON 3 (keltainen). Välirauha maassa ja ihmisestä ei niin väliä. Herätyksenä vielä semihillitty jalkojentallonta, tarpominen ja lähes inhimillinen naukumäyky yhdistettynä hypnoottiseen Batmantuijotukseen liian lähellä ihmisen hajuaistia haukotellen. Orjan maahan osuva jalka käynnistää kahden hengen kissa-armeijan etenemisen kohti keittiötä olkapääojennuksessa välinpitämättömän hitaasti kiiruhtaen kipitysaskeleella (sinikäyrämuotoa) potentiaalisen kiitollisuudenvelan välttämiseksi. Sheeboja odotellessa vielä aikaa rauhassa nuolla tassut ja sukuelimet. Ei katsekontaktia ainakaan ihmisen kanssa.
DEFCON 2 (oranssi). Fakjuu ja juokse. Kutsumerkit vaihdettu salaisiksi eli orja ei muodollisen heräämisen jälkeisellä ensikeilauksella havaitse liikettä missään, mutta MJÄÄÄH-MJÄÄH-RAAPS-RAAPS indikoi tiedustelutoiminnan jo alkaneen ja erikoisjoukkojen eliitin (Pölhö) kaivavan sängyn alla poteroita ja määrittävän hyökkäyskärjelle (Ruuski) maaleja. Peiton sivuunvedon toimiessa liipasimena syöksyy nälänriivaamat paholaisenlapset huonekaluja hipoen peräkanaa keittiöön, jossa ottavat tilan jatkuvalla liikkeellä tehokkaasti haltuun kahden muuttuessa kymmeneksi. Nyt löytyy ääntä jo molemmista ennemmän kuin työterkkari määrää ja katsekontaktin hetkellä voi olla onnellinen, ettei ihminen oikeasti osaa lukea eläimenkään ajatuksia. Yöunet ja järkihän siinä niitä öögia katsoessa menisi. Vähintään.
DEFCON 1 (punainen). KOMMPPANNJJASSA HEERÄÄTYY-YYY-YYSS! Silmäluomieni noustessa Obama kapuaa jo Air Force Onen rappusia salkku kädessä eikä seitsemännen sinetin avautuessa synny taivaassa hiljaisuutta. Orjan ylösnousuliikkeenä nopea linkkuveitsi karjaisulla Pölhön oikoreittinä vatsan yli kynnet ulkona ja täysillä kaiken järjellisen alleen peittävän mölinän paetessa sheebaohjusten perässä kohti Lopullista Tuomiota suorinta (ei esteettömintä) reittiä… ja mutsin antama yukkapalmu on taas paria lehteä kaljumpi. Toikkatsunamin ensimmäinen aalto ohittaa keittiön ja pysähtyy saunaeteiseen teroittamaan pahaenteisesti kynsiään, kun taas enämpiälyinen jarruttaa jo ruokakaapin kohdalla jääden naaraanraivolla raapimaan mahdollisesti kaapinoven välistä repsottavaa ruokapussinreunaa. Ruokakaapin oven avautuessa hyppää paksuiita sheebapahvilootan päälle rähmälleen ja takavasemmalta singahtava pölhöpoika kumauttaa otsansa orjan sääriluuhun. Ruokakuppia täytettäessä toinen pyyhkii iljettävän tuntuisesti naamaansa pohjetta vasten, toisen joko roikkuessa kynsillään pöydänreunssa tai mitatessa hyppykaarta mikron päälle. OMMNOMMNOMM ja mättöä naamaan sen minkä leukaluiden liikelaajuus joustaa, eikä edes pölhömpi uskalla normisti pakittaa ettei sisko pääse pöllimään sheebalättyä mukista. Orja käy kähvinkeittoon taas yhtä elämystä vahvempana…hohhoijaa…
Sori taas, että tästä tuli liian pitkä teksti ja pääosin edellisten toistoa, mutta kun kalmankylmä kissankuono tökkää aamupimeydestä viidenaikaan paljaaseen pohjelihakseen, niin siinä lähtee pakosta wanha qwertydieseli käyntiin suuntana vain se surullisenkuuluisa Taivaanranta…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti