...hyräili surkealla turistihurrillaan Vaahteramäen lapsuudenaikaista kollegaa mukaellen tämä ihmisenraato raahautuessaan töistä kotia kohti sinne sellutehtaalta tuulen suuntaan, eteenpäin vievänä voimana ainoastaan yläluomien painovoimaa vastaan käymänsä eeppisen taiston vaimea hehku älyn valon vaivuttua jo syvemmälle mihin endoskoopilla yltää.
Vajaan kivenheiton päästä ulko-ovestani havaitsen aidan päällä tutunoloisen eläinhahmon taas kerran hyökkäysasentoon kyyristyneenä. Yritän välttää liiallisen jälleennäkemisen riemun käyttämällä työkavereihin hyvin tehoavaa paikalla-muttei-läsnä-metodia, jossa välinpitämättömyyteni aurasta voi viistää veitsellä negatiivisuuden siivuja taukopullan päälle. Energiakenttiemme kohdatessa kissahahmoni kertoo puolivaativalla ”mjooo-aaaah”-tervehdyksellä bluffini toimimattomuuden ihmistä evoluutiossa korkeammalla tasolla operoivalle. Yritän jatkaa ulkoisesti mahdollisimman coolilla olemuksella matkaa kohti jo häämöttävää kotiovea tuon taivaallista välittämättä takasektorissa lähestyvästä ees-taas-sinne-tänne sinkoilevien satojen pikkuaskelten ja urahdusten taiffuunista. Pysy äijänä. Ignore.
Riippakoivun kahahdus pysäyttää liikkeeni ja käännyn taas kerran pihapuutani päin todeten naapureiden ihmetykseksi lakonisesti ”Tuu nyt samalla avauksella, kun mie en nyt tänään oikein jaksaisi...”. Pitkän huokauksen mittaisen tauon jälkeen hyppää pölhönoloinen ystäväni veltosti puusta, kiertää puolitoista rundia myötäpäivää tippalinssiä ympäri singahtaen lopuksi täysillä ns. kasvipenkin yli terassin penkin alle väijymään. Hooohhhoiijjjaaa... Oven avaus ja askel sivuun notta herralla on tilaa syöksyä sisään... tiukka vasen-suora-uukkari ja rouskis-rouskis-raksua koneeseen.
Siinä vaiheessa kun ihmisminä on saanut hädintuskin hatun päästä, kävelee eteisessä vastaan alkuruon jo kupuunsa hooveroinut pölhöpoika sangen tyytyväisentietoisena siitä, että tämänkertaiset henkeäsalpaavan hienot tervetuliaistortut on todistetusti vääntänyt tuo keittiön pöydällä elbaava sistah.
Aaangh...Jos voisi joku kerta päästä edes töistä himaan niinkun nuo kissattomat normaali-ihmiset. Kahvimaitokin loppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti