30 day plank challenge. Plankinghaaste. Hieno sanapari,
josta ensimmäisestä ei ollut alussa hajuakaan (!) ja toinen oli taas kerran se
vanhan yllytyshullun itsensämunaamistoiminnon käynnistävä liipasin. Itsensämunaaminen
kun voi olla yhtä aikaa sekä taito- että voimalaji, varsinkin miehellä jolla
voimaa on selvästi taitoa enemmän ja ”itsekunnioituksen” puutetta voidaan
selvästi pitää jo alaselän jäykkyyttäkin merkittävämpänä voimavarana.
Lainausmerkeillä ja ilman.
FB-kaveri haastoi meikäläisen näet semmoseen 30 päivän
lankutus-haasteeseen, jossa pitäisi piirtämäni kuvan mukaisesti olla
kyynärpäiden varassa etukenossa kerran päivässä aina aikaa lisäten. Ajattelin
säästää teidät valokuvalta, koska se olisi tästä badista otettuna jo kuulunut
visuaalisena saasteena luokkaan ongelmajätteet ja haudannut katsojan henkisen
tasapainon bitumikapselissa peruskallioon verkkokalvot kohdatessaan. Vähän
alkoi homma jo siinä vaiheessa epäilyttämään, kun mainosvideon ameriikanääliöt
hampaat loistaen näyttivät lähes käytännössä miten ”juuri tällä menetelmällä”
pystyy photosoppaamaan 30 päivässä mistä tahansa horisontaalisesti haastavasta
jumppanorsusta rantaleijonan.
Tämän lankkujäpitykseksi kääntämäni itsensähäpäisyähellyksen
pitäisi kuulemma sattua eniten vatsalihaksiin…muttamutta…eipä menny niinku
juutuubissa tämäkään. Ongelmana oli lähinnä edellispäivänä työpaikan ruokalassa
nautittu hernekeitto pannareineen. Puoli kiloa keltaisia Ranskan
Golden-omenoita iltapalaksi voidaan fruktoosi-intolerantikolta tulkita jo lähes
itsetuhoiseksi käytökseksi. Mutta ilmaherruus on seuraavana päivänä taattu meni
sitten mihin hissiin tahansa.
Itse suoritus tuntui aluksi lähes huolestuttavan helpolta, kunnes
about 10 sekunnin kohdalla kuulu adidaksen jumppapöksystä illan ensimmäinen
nahkeankuiva traaaaa-at cresendona ja aukes haadeksen portit kehon sisäinen
poppikoneen alkaessa sekuntisekunnilta tuskaisen hitaasti kääntää volumesäädintä
kaakkoa kohti hanuri”toive”konsertin finaalinumeron huipennuksena o fortuna.
Kokemusperäisenä tietona voin jakaa, että tärinän alkaessa vatsalihaksia voi
kyllä vielä rutistaa mutta pakaroitapa enää välttämättä ei. Enpä muista vähään
aikaan elämässäni olleeni tilanteessa, jossa olisin näyttänyt, kuulostanut ja tuoksunut yhtä nololta samanaikaisesti.
No en aio yrittää 5 minuutin ihanneaikaa. Vaikka kunto sen
joku päivä kestäisikin, niin nuo naapurit asuu ihan liian huomioon ottaen sen, että
joku kipinä saattaisi lasauttaa ilmastointikoneen kiertoradalle. Mutta
kokeilkaa ihmeessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti